Lahen uutisia

Hyvä lukijani. Toimittamani Lahen uutisia on ilmestynyt jo yli neljä vuotta. Olen tuona aikana kirjoittanut jutun pari viikossa, arkistoon on kertynyt melkoinen pino erilaisia artikkeleita, pääosin Lahti-kaupunkiin olennaisesti liittyvistä kansalaisvaikuttamisen sekä koulutus- ja kulttuurielämän asioista. Tällaisen suhteellisen pienen julkaisun (parhaimmillaan 1000-2500 jutunlukijaa) eettisenä ja moraalisena ajatuksena olen pyrkinyt  noudattamaan tarkoin journalistin ohjeita - päämääränä  keskustelun herättäminen kansalaisyhteiskunnan päivänpolttavista tulevaisuuden kysymyksistä sekä lasten, vanhusten ja yleensäkin kansalaisten kohtelusta erilaisissa yhteisöissämme ja koko yhteiskunnassamme.

http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/

Kirjoitin vuonna 2010 myös perusteellisesti Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtajan tavasta kohdella alaisiaan, alla linkki kirjoitukseeni.*  Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtaja Arvo Ilmavirta pyysi asianajajiensa välityksellä poliisia tutkimaan, täyttyvätkö kirjoituksessani eriasteiset kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkit ja asiat tutkittuaan saattamaan ne yleiselle syyttäjälle syyteharkintaan.

*http://tarmon.vuodatus.net/blog/2608235

 Lainaan seuraavassa Salpausselän syyttäjäviraston minulle lähettämää päätöstä numero 11/2389, sen neljäsivuisen päätöstekstin kahdelta viimeiseltä sivulta: 

PÄÄTÖS SYYTTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESTÄ 13.12.2011

"Virtasen tapa käsitellä ajankohtaisia asioita blogissaan vaikuttaa yleisestikin kärjekkäältä ja hänellä on ilmeisesti tarkoitus saada keskustelua aikaan. Näin on tässäkin käynyt. Koulutuskonserni on merkittävä työnantaja ja sen ylläpitämissä oppilaitoksissa huomattava määrä opiskelijoita. Konserniin liittyvät asiat ovat siten tärkeitä ainakin Lahden seudulla. Virtasen keskustelu onkin katsottava osaksi yleistä mielenkiintoa herättävää keskustelua ja tällaisessa tilanteessa kirjoittajalle kuuluu tietynlainen oikeus provosoimiseen. Arvostelu on myös kohdistunut pikemminkin Ilmavirran toimintatapoihin kuin tähän henkilönä.

Vaikuttaa myös siltä, että Korkein oikeus on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään (esim. 2011:71 ja 2011:101) korostanut aikaisempaa enemmän sananvapausnäkökohtia.

Näillä perusteilla katson, ottaen huomioon myös perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten sananvapaussäännökset, että kirjoituksessa on Ilmavirran asema huomioon ottaen pysytty sallitun provosoinnin ja liioittelun rajoissa, eikä rangaistavasta halventamisesta ole näyttöä.

Lopputulos: Edellä mainituilla perusteilla asiassa ei miltään osin ole todennäköisiä syitä epäillä Virtasta kunnianloukkausrikoksesta, eikä syytettä siten nosteta.

Kihlakunnansyyttäjä Jukka-Pekka Havumäki "

 Kun syyttäjän päätöksen jälkeen kaikki asiaan liittyvät poliisitutkintapöytäkirjat, lausunnot ja niiden yksityiskohdat ovat julkisia asiakirjoja, lukijani voi mennä ne tutkimaan Lahden poliisilaitokselle. 

Toimitusjohtaja Arvo Ilmavirran perusteeton sihteerinsä Sari Rivallin irtisanominen yli puolitoista vuotta sitten  johti lukuisiin poliisikuulusteluihin ja päätyi viimein käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Irtisanomisprosessin viimeinen vaihe tapahtui viime tiistaina: Lahden käräjäoikeuden piti silloin neljän päivän ajan puida kyseistä juttua ja peräti 20 eri todistajaa oli kutsuttu kuultavaksi todistamaan asiassa. 

Kun riensin oikeustalolle seuraamaan asian käsittelyä, oikeussalien lämpiössä haastemies ilmoitti, ettei juttua Rivalli/Päijät-Hämeen koulutuskonserni käsitelläkään, vaan siinä tulee osapuolten sopuratkaisu. Näin molempien osapuolten henkilökohtaisesti läsnä olevina siirtyvän asianajajineen käsittelysaliin. Lähdin kotiin odotettavissa olevasta sovusta tyytyväisenä.

Tänään luin Uusi Lahti -lehdestä (28.1.2012, sivu 7), että sopimuksen mukaan Päijät-Hämeen koulutuskonserni maksaa irtisanotulle sihteerille 12 kuukauden palkan työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta. Kun sopimus vahvistetaan oikeudessa ensi viikon tiistaina 31.1.2012, selviää, kuinka suuri summa maksettavaa meille veronmaksajille kertyy toimitusjohtajan menettelystä sekä jutun selvittämis- ja asianajokuluina. 

Meille kaikille sihteeri Sari Rivalli on rohkea, kannustava esimerkki kansalaisten oikeudesta arvostella viranhoitajien virheellisiä ja kyseenalaisia ratkaisuja sekä puolustaa asemaamme kansalaisyhteiskunnan oikeinkohdeltuina, tasa-arvoisina jäseninä. Ihmisarvoamme ei mitata rahalla eikä arvoasemalla, vaan oikeudenmukaisuudella.

Stephen Sondheimin säveltämä ja kirjoittama broadwaymusikaali Pimeä Metsä Tiirismaan lukiossa

Voisinko olla jatkamatta Tiirismaan musikaaliesityksen superlatiivien suitsutusta. Kävin kokemassa uudelleen tuon Pimeän Metsän lahtelaisbroadwayloistokkuuden. Olin jälleen myyty, nyt kera pienen, sadunnälkäisen katsojaseurueeni. Esitys oli kahdestoista esityskerta ja hioutunut kokonaisilmeeltään: ensi-iltaa vaivanneet huomiot musiikin pikkuepäpuhtauksista, laulamisen arkuuden tuomista äänenkäytön ongelmista olivat tipotiessään. Esittäjä toisensa jälkeen lauloi soolo-osuutensa nyt vapautuneesti, sydämellään, persoonallisesti, tulkitsevasti. Kuoron legaattomaisetkin osuudet ja sävelteoksen monikerroksiset vaikeat melodiat soivat nyt vaivattoman upeasti.

Kokonaismenoon oli tullut lisää kohtausten sisältöä. Monet mittavat roolityöt, kuten Jaakon, Leipurin, Tuhkimon ja Leipurinrouvan, Tähkäpään, prinssiparin, sisarpuolten ja salaperäisen miehen henkilökuvat olivat kypsyneet kokonaisiksi ja nautittaviksi, heidän musisointinsa oli maittavaa, puhumattakaan Punahilkan jo ensi-illassakin kirkkaan sädehtivästä laulusta, ilmaisurikkaasta luomuksesta.

Näyttämötaiteen tärkein, kontaktit vastanäyttelijöihin, kantoivat täyden katsomon peräriveille saakka, sähköistivät esityksen tunnelmat suorastaan todellisuuden rajoille, niskakarvoja pystyynnostattavan jännittäviksi, koskettaviksi. Vastapainoksi teoksen yleisvireeseen oli virrannut raikastavaa irrottelua, monenlaisia toimivia pikku yksityiskohtia, repliikin painotusknoppeja, virtuaalimaisia persoonallisia tunnereaktioita ilmein ja äänin - meno oli sopivin annoksin hullunhauskaa, kevyenvaivatonta broadwayshowta.

Lähdimme esityksestä yhtäjalkaa 7-vuotiaan Otson kanssa. ”Aika raaka juttu. Suden pään irtileikkaus, tappelut ja noidat,” antoi hän ensimmäisen arvionsa ja kehui esitystä ihan mielettömäksi ja hienoksi. Ja tottahan se oli. Muut seuralaiseni 9-vuotiaat Varpu ja Helmi olivat aivan lääpällään monen eri sadun maailman auettua heille yhtä aikaa - hyräilivätkin musikaalin keskeisiä sävelmiä ihan vain lonkalta rennosti.

Useat esityskerrat, uupumattomat musiikin tarkennusharjoitukset esityskertojen välissä, monetkymmenet kohtausten ajoitusskarppaukset ovat musiikkiteatterityön ajatuksellista ja työntäyteistä arkea. Tiirismaan Pimeä metsä -teoksessa tuo työ on nähtävissä komeana teatteritaidollisena voittona esittäjiensä taiteellisessa kypsymisessä ja meille katsojille heidän loistava yhteistyönsä ikimuistettavana vuosikymmenien uljaimpana lahtelaismusikaaliesityksenä.

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3126167/huimaavan-upea-musikaali-lahden-broadwaylla/

Lahen uutisia pyrkii ymmärryksensä mukaan näin presidentinvaaliemme kynnyksellä kohtaamaan tänne Lahteen poikkeavia presidenttiehdokkaita, kuuntelemaan ja tunnustelemaan heidän todellista persoonallista sanomaansa ja erottelemaan siitä pois puoluepoliittisen tendenssin. Tänään oli vuorossa viimeinen Lahdessa vierailevista presidenttiehdokkaista – Paavo Väyrynen.

Jälleen sama kaupungin keskustan tavaratalorypäs ja saman kahvilan edusta kuin eilenkin. Kello lähenee aamukymmentä ja aulatilat ovat ihmisistä tyhjiä, vain joku ohikulkija sivuuttaa kahvilanedustan. Vastaani saapuu lappu kourassa selvästi Paavo Väyrysen näköinen mies, vaaleanruskea puvuntakki yllä ja ojentaa minulle lippua sekä kehoittaa minut noutamaan kahvit, sillä kohta presidenttiehdokas saapuu paikalle. Hieraisen vielä lasieni pintaa: onko hän sittenkään Väyrynen, sillä tuntuu hieman ryppyisemmältä ja aikalailla vaitonaisemmalta. Hän kertoo vain jakavansa näitä kahvilippuja. Olisiko Väyrysen klooni? Kauempana toinen mustapalttoinen herrasmies jakaa myös kahvilipukkeita. Kansaa alkaa tulla, kahvion tiskille syntyy jonoa. Nyt alkaa jo lievä tungos täyttää aulankin.

Salamavalot välähtelevät, sillä nyt hän saapuu, tuo ihan oikea Paavo Väyrynen Vuokko-rouvansa kera, tervehtii tyylikkäästi vastaanottajat ja siirtyy tottuneesti tavaratalon suuren aulan esiintymisestradille mikrofonin juurelle. Hän tervehtii vielä tuttavallisesti, kehoittaa kaikkia noutamaan kahvilipukkeen ja aloittaa varsinaisen puheensa.

Puheentuotto on vaivatonta, kieli virheetöntä, kasvojen ilmeet valoisat ja virkeät. Hän tekee lyhyen katsauksen käymäänsä kampanjaan läpi Suomenniemen, tilaisuuksien luonteesta hän valottaa paikkakunnilla järjestämiään kansalaisjuhlia, joihin hän nytkin toivottaa tervetulleeksi:" Ihan kohta alkaa presidenttivaalien kansalaisjuhla muutaman kadun päässä olevan musiikkiopiston juhlasalissa."  Hän kertoo tottuneesti tosina monia asioita: kuinka monien eri puolueiden jäsenet ovat vaihtaneet äänestyskohteensa näissä vaaleissa juuri häneen, niin kommunistit, kokoomuslaiset kuin vihreätkin. Hänestä on äänestäjien mielestä tulossa koko kansan presidentti, hän itsekin on hämmästelevinään saamaansa jakautumatonta hyväksyntää. En voi olla ihailematta  hänen rikkumatonta puhetaitoaan, hänen olemuksensa varmaoloisuutta ja hänen itsevarmuuttansa.

Yli kolmenkymmenen vuoden opettajakokemuksellani saa presidenttiehdokas Paavo Väyrynen arvosanan 9+ kokonaisesiintymisestään. Hänen ilmiömäinen nousunsa sammuneesta tähdestä valovoimaiseksi komeetaksi tuo ½ arvostelupistettä lisää, mutta liian korkea ikä (65 vuotta) taas saman ½ pistettä vähennystä.  

PS Jään vielä pohtimaan, kuinka pitkälle Väyrynen on oikein monipolveilevalla ajatuksenjuoksullaan presidenttiyttään miettinyt. Vuokko-rouva ainakin tuntuu olevan korvaamaton tuki ja koko  kameljonttimaisen politiikanmestarin selkäranka. Vaan entäs tuo väyrysennäköinen klooni - ehkä häntä tarvitaan flunssakuntoisissa päivissä istumassa presidentin työpöydän ääressä ja ties missä tilaisuuksissa..

Koko presidenttiehdokasjuttusarjan raatini lopputulos:

1) Pekka Haavisto 9½

2) Paavo Arhinmäki 9+ ja Paavo Väyrynen 9+

4) Sari Essayah 9

5) Timo Soini 9-

Eva Biaudet, Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö 4 (kaikilla diskaus)

Presidentinvaalisarjani päättyy tähän. Vaalien kahdeksasta presidenttiehdokkaasta kolme ei ole yltänyt mukaan tähän kirjoitussarjaan, joka edellytti ehdokkaiden henkilökohtaista tapaamista Lahdessa. Eva Biaudet, Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen ovat  kyllä Lahdessa käyneet, mutta niin varhaisessa vaiheessa, että tämän sarjan kriteeri olla ajankohtaisesti äänestäjien tavattavissa vaalien kynnyksellä ei heidän kohdallaan ole täyttynyt. Heille kaikille on arvosteluasteikkoni antanut tylysti kouluarvosanan neljä (4).

Kiitokseni lukijoilleni aktiivisesta mukanaolosta, käyttäkää  äänestysoikeuttanne!

Ottaessani eilen ylläolevaa kuvaa suuren lahtelaisen tavarataloryppään edessä tönöttävistä presidenttiehdokasjulisteista viereen pysähtyy ilmeisesti  työviikon päätteeksi pikkuisen hyväntuuliseksi itsensä juhlinut tuulipukuasuinen keski-ikäinen mies ja puhkeaa ääneen: "Tuliko hyvä kuva, siinähän nuo on: vasemmalla ainoa vasemmiston ehokas, oikealle oikeistolaiset." ”Onhan tuolla oikeassa reunassa kans vasemmistoon lukeutuva", tokaisen. ”Ei o. Kato ite: vasemmistolainen, oikeistolainen, pikkusen oikeistolaisempi, täys oikeistolainen ja oikeistolaisin.”

 Saavun kauppakeskuksen kahvilan sisäaulaan, se on jymähtänyt täydeksi keski-iältään varsin varttunutta kansaa: ilmaiset sata ensimmäistä -tyylin kahvikuppilippusta on tehnyt kauppansa ja kahvin ryystäminen on käynnissä, tunnelma kyynärpääkosketukseen saakka odottavaa. Jutta Urpilaisen pitäisi tulla paikalle avittamaan Paavo Lipposta presidentiksi. Paikalla on demareiden lahtelaiskermaa: Pekka Komu, Kari Salmi, Jouko Skinnari ottavat silmääni. Oheisohjelmana taustalla nuori laulaja kitaroineen laulelee englanninkielisiä viisuja ja kansa hieman jupistelee ihmetellen laulujen kielivalintaa suomenpresidentinvaalitilaisuuteen. No, EU pyhittää englannin liittyvän supisuomalaisuuteenkin.

Viimein Jutta Urpilainen tulee ja saa ensihalauksen tietenkin lahtelaiskansanedustajalta. Pian hän kokoaa itsensä, heittää hetkessä viimeaikaisen valtiovarainministerin synkkyysilmeensä sivuun, valloittava hymy, luonteva juttelu harmaatukkaisesta fanista aloittaen täyttää kauppakeskuksen, hurmaa meistä jokaisen. Urpilaisessa on tarttuvaa poliittista magiaa: pieni pysähdys erikseen monenkymmenen lahtelaisen kanssa, muutaman sanan pituinen keskustelu jokaisen kanssa. Tottahan tällainen valoisa ja valloittava poliittinen täysteho, kiinnostavan vitaalinen, luonteva, avoin ihminen vilpittömällä hymyllään vakuuttaa tuhatkertaisesti enemmän sosialidemokraattisesta aatteesta tänä päivänä kuin mitä presidenttiehdokas Paavo Lipposen, tuon tosi jörrikän, hidasliikkeisen ehdokkaan harvasanaiset, liiankin tutut lausumat. Eikä Lipposta ole sitten marraskuun Lahdessa nähtykään - iso kampanjavirhe näin hektisenä aikana: ihmisen muisti kun on lyhyt, enintään viikon, parin mittainen. Lahti olisi ollut vähintään ennakkoäänestysaikana Lipposen käynnin ansainnut.

Yli kolmenkymmenen vuoden opettajakokemuksellani annan Paavo Lipposelle nelosen (4) arvosanan poissaolosta ja Jutta Urpilaiselle täyden kympin (10) valloittavuudesta ja vakuuttavasta, luontevasta kampanjatavasta, mutta sitä ei saa merkitä Lipposen presidenttiehdokastodistukseen.

PS

SDP:n ainoa todellinen vaihtoehto nykyisen Suomen presidentiksi olisi mielestäni ollut tietenkin Erkki Tuomioja: älykkäin, ulkopolitiikan kokenein, oivaltavin, paras puhuja, kultturelli ja aatteen mies. Vaan ylivertaisena hän ei demareille kelvannut. Yritin toiseksi parhaan mahdollisen, Jutta Urpilaisen puolestakin ennen demareiden omaa valintaa tehdä voitavani. Lähetin sähköpostin vähän tutulle demarinaisministerille ja pyysin häntä nopeasti alkamaan kampanjan Urpilaisen puolesta. Liekö Urpilainen kieltäytynyt, sähköpostikirjeeseeni  en saanut koskaan vastausta.

Juontajan tentissä Lahdessa 18.1.2012 suurten puolueiden Timo Roisi, Sauli Fiinistö ja Paavo Käyränen

Kino Iiriksessä tirskuttiin ja nauraa räkätettiin eilen ehtoona: Hämeen Kuninkaallinen Nukketeatteri esitti siellä presidenttivaalihupailun Pressa sihisi hississä.

Aikuisille suunnattu nukketeatteri on Suomessa livenä harvinaista, sitävastoin televisiossa nukkehahmot ovat monen huviohjelman sisältöä ympäri maapallon.* Tunti vierähti sukkelasti, toimivan, tyylikkäästi naljailevan, lähes sivistyneesti kaksimielisyyksiä välttävän sisällön vauhdissa. Sketsirykelmän muodossa esityskokonaisuus perustui lähinnä pressakandidaattien puhkikuluneiden sloganeiden ympärille, niiden lentoon, osumiin tai osumattomuuksiin. Näyttelijöiden taitava nukenkäsittely ja nukkehahmojen inhimilliset eleet sekä liikunta ynnä pressakandidaattien hahmojen maulla toteutettu tyypittely vähän sinnepäin -tyyliin antoivat sopivan vaikeusasteen katsojalle samaistaa, äkätä ja yhtyä parodiointiin. Ja niinkuin tyhjänpäiväinen hupailu aina: jälkimauksi ei suuremmin mitään jäänyt.

Näyttämöllä Hannu Räisä, Taina Sihvonen, Antti Kemppainen  Käsikirjoitus  Hannu Räisä, Antti Kemppainen, Rade Puolakka  Nuket Hannu Räisä  Puvustus Taina Sihvonen   

http://www.nastypuppet.fi/Sivusto/Pressa_sihisi_hississ%C3%A4.html   

* http://tarmon.vuodatus.net/blog/1877175/taiteen-voimaa-tasta-paivasta-ja-menneisyydesta/

Lahen uutisia pyrkii ymmärryksensä mukaan näin presidentinvaaliemme kynnyksellä kohtaamaan tänne Lahteen poikkeavia presidenttiehdokkaita, kuuntelemaan ja tunnustelemaan heidän todellista persoonallista sanomaansa ja erottelemaan siitä pois puoluepoliittisen tendenssin. Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto  oli eilen vuorossa.

Pekka Haavisto kuuntelee odottavasti hymyten juontajan luonnehdintaa presidenttiehdokas Pekka Haavistosta. Kirjakaupan seitsemänkymmenpäinen yleisö odottaa jännittyneenä Haaviston vastauksia. Tunnelma värittyy hetkessä välittömäksi, luontevaksi ja suorastaan myhäileväksi. Runsas puolituntinen valaisee Haavistoa kiitettävästi: sympaattinen, ulkopolitiikassa todella maailman konfliktit kokenut, humaanin ihmisläheinen, sovitteleva poliitikko, venäjäasenteissaan talousnäkökulmaisesti selkeän realistinen Venäjän ystävä, kasvissyöjä - suvaitsevainen myös luomulihansyöjille ja luomutuotannolle, ehdoton kaikenmuotoisen ihmissyrjinnän torjuja, nopeaälyinen, loistavan suullisen viestinnän taitaja, uskaltaa katsoa silmiin, miellyttävä herrasmies.

Kun esiintymisareena on kirjakauppa, myös Haaviston lukemismielenkiinto on kansalaisten tenttailtavana. Kirjallisuuden kaikkiruokainen harrastaa mm. Rosa Liksomin tekstejä, myös runous, varsinkin Pablo Nerudan klassinen teksti on mielenrauhaa ja ajatuksia sivelevää herkkua. Runoudeksi Haavisto ylistää myös parhaat kevyenmusiikin sanoitukset, jotka Hektorista alkaen antavat arkeen ajatusten kirkastavaa voimaa.

Nyt on toinen areena, kylmän steriili ylivalaistu luentosali. Sen parisataa luentopaikkaa on täynnä kuulijoita. Suurelle heijastinpinnalle tilaisuuden juontaja heijastaa piirtämiään päiväkohtaisia maailmanfilosofointitilanteita. Haavisto kertoo oman käsityksensä piirrokseen viittaavista asioista.

Tunnissa käydään läpi kymmenen asiakokonaisuutta: mielenkiintoinen tapa selvittää ehdokkaan kyky ajatella, tietää, tuntea ja visioida tulevaisuutta ja presidentin tehtävää. Käydään lävitse moninaisia asioita, kuten Venäjä-naapuruus, Helsingin ja maailman kerjäläiskysymykset, toisten poliittisten puolueiden mollaaminen, islamismin ja kristinuskon todellisuus, ammattiyhdistystoiminnan merkitys...

Yllä yksi kymmenestä tilaisuuksien juontajapiirtäjä Pekka Jarlan Fingerpori-piirrosheijasteesta

Haavisto:

Olen tutustunut Romanian romaanivähemmistön todellisiin elämänolosuhteisiin: asunnot mutaisia maakuoppia, maan sosiaaliavustusjärjestelmä nolla. Heidän kerjäläisyytensä lähtee jo kotimaasta: siellä tullivirkailijat toivottavat maasta lähteville romaaneille hyvää matkaa, älkää palatko koskaan takaisin. Jopa diktaattori Ceausescun aikainen Romania kohteli vähemmistöään paremmin kuin nykyinen, demokratialla valittu valtiojohto. En kannata heidän keräämistään Suomessa yhteen leiriin, ghettomaisuutta, vaan erillisiä, tilapäisiä asumisyksiköitä, joissa turvapaikkakäsittelyn aikana voi saada yösijan. Romanian olosuhteisiin paikan päällä vaikuttaminen, sinne avun vieminen, kotien rakentaminen on suomalaisten kannalta paras tapa auttaa tätä vähemmistöä.

Suomalaiset ovat ihmetelleet esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalan jatkuvia rakentamisongelmia. Siellähän työvoima on lähes ammattitaidotonta ja tuotettu halpatyövoiman maista, kuten Puolasta ja muista Itä-Euroopan maista, jopa Aasian kehitysmaista. Palkkaa heille voidaan maksaa, mitä viitsitään. Olen hämmästynyt, ettei suomalainen ammattiyhdistys ole riittävän tehokkaasti kiinnostunut siitä, että myös näille työntekijöille valvottaisiin euroopanlaajuisesti sama palkkataso. Näin saataisiin Suomeen todelliset ammatti-ihmiset ja huono työnlaatu häviäisi. Sama koskee laajemmin koko maailman ammattiyhdistystoimintaa. Kun suomalaisten yritysten ainoa mahdollisuus on viedä työnsä aasialaisen mantereen halpatyövoimamaihin, ammattiyhdistysliikkeen solidaarisuuden voiman pitäisi ulottua myös sinne. Näin ei ole. Mitään solidaarisuutta yli maailman ei ole edes näköpiirissä ja Suomestakin se alkaa olla vähissä. Sinänsä ammattiyhdistyksen tehtävä on tärkeä, mutta siltä puuttuu tänä kansainvälisyyden aikana kansainvälinen voima ja solidaarisuusaate.

Tuskinpa näin inhimillistä ja samalla järkevästi asioita perustelevaa, miellyttävää ja uskottavaa presidenttiehdokasta on toista. Lahden vihreiden kunnallispolitiikka, tuo onnettomasti keskustan kehitykseen, korkeitten tornien ja luonnon suoranaiseen hävittämiseen (Ranta-Kartanon tulevaisuus) ajautunut vihreyden kadottanut ajattelu tuntuu miltei vastakohdalta presidenttiehdokas Haaviston näkemyksille.*

Yli kolmenkymmenen vuoden opettajakokemuksellani saa presidenttiehdokas Pekka Haavisto Lahden vierailustaan 14.1.2012  arvosanan 9+  sekä sympaattisuudestaan yhden + merkin arvosanansa kruunaukseksi.

http://haavisto2012.fi/

* PS

Haavisto kiteytti myös vihreän liikkeen merkityksen - ei vihreä politiikka ole hänelle mikään elämän ainut itseisarvo: on tultava toimeen myös siivilielämässä, ystävyyskontakteissa, harrastuksissa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hänen perhetuttavistaan, vapaa-aikansa intressihenkilöistäkin harvat ovat  politiikkaan liittyviä.

Katsoja voi vain haukkoa henkeään ihastuksesta väliajalle asti ja rakastua loppua kohden lopullisesti omaperäisen broadwaymusikaalin upeassa lahtelaistulkinnassa. Suurenmoisella, katsojan mielikuvitusmaailmoja yhtä aikaa kutkuttavalla ja pelottavalla henkilökuvagalleriallaan, käänteissään hurmaavalla juonirakenteellaan se avaa omia sielunmaisemiamme lapsuudensaduista, kaivelee ovelasti satufantasiastamme todellista aikuisuutta, kyseenalaistaa groteskeissa tapahtumakäänteissään yllättävästi asenteitamme sekä vie lumoonsa ennen muuta vaativan oopperamaisella musiikillaan, sen kellosepäntarkan libreton iskiessä valtimoverenkiertomme sykettä  autuaallisen pieksevästi.

Suomalaiselle teatterinautiskelijalle tämä vaativa, täydellinen musiikkispektaakkeli satahenkisine taiteilijoineen, solisteineen, osaavine orkestereineen, haltioittavan toimivine  ja näyttävine lavasteineen sekä mainioine rekvisiittoineen, pukuluomuksineen, hämmentävine maskeineen, kampauksineen, tehokkaine valoineen ja äänentoistoineen, draamaa alleviivaavine tehosteineen on harvinaista mannaa. Meillä Lahdessa se voi onnistua vain Tiirismaan lukion uhkarohkealla, suuria haasteita pelkäämättömällä broadwayareenalla.

Lasse Kantolan yleisohjauksessa teoksen selkeät draamalliset painopisteet on maulla harkittu ja sopivan ymmärrettävästi asemoitu, ammattimaisella vainulla roolitettu. Yleismeno on sujuvaa, kohtausvaihdot draaman yllättäviä käänteitä myöten toimivat sisältöä alleviivaten, niukka koreografia hersyvällä huumorillaan meitä suorastaan hemmotellen. Saliin esitystä vartavasten sijatulla yleisön keskelle yltävällä catwalkilla ohjaaja tiivistää esityksen sanomaa, roolihenkilöt lähes yleisön käsinkosketeltavaksi ja tapahtumat miltei pelottavan läheltä koettaviksi, todellisiksi. Ohjaajan ja esittäjien ilmaisukieli on tulokseltaan ihanteellisesti yhtä: briljailematonta nuorta, pelotonta kokeilevaa voimaa, persoonallista heittäytymistä koko tulkinta täynnä.

Anna-Elina Tikkasen musiikinjohto ja teoksen musiikillinen anti on nautittavimmillaan suuren näyttelijäkunnan monissa hullaannuttavan pizikatomaisissa, resitatiivisissa kuoro-osuuksissa: niistä huokuu yhteisöllistä magiaa ja säveltäjän omaäänistä musiikkikerrontaa. Ja mainio orkesteri soittaa vaativan mittavan teoksen kuin paraskin teatteriorkesteri: sujuvasti säestäen, upein tehostein ja sopivin instrumentein värittäen.

Monikymmenpäinen esiintyjäjoukko luo onnistuneen draamallisen yhtenäisen kokonaisuuden, jossa katsojalle on uudenlaista pohtimista pitkäksi aikaa: Grimmin satujen prinssit taitavatkin olla todellisia naistenmiehiä, Punahilkka ja Leipurinvaimo kätkeä hameensa alle ties mitä, lapsenmielinen Jaakko pavunvartineen psykoanalyysin kauhufantasiaa jne.. Teoksen vaikea lauluosuus sujuu juuri roolihahmotelmien niitä vahvasti kantaessa, sillä sävelteoksen mittavuudesta ja ominaislaadusta johtuen Stephen Sondheimin Pimeän Metsän lauluosuus on vaativa, ammattilaisittainkin haastava: sekin sujuu tyydyttävästi, rytmitarkasti, vaikka sävelpuhtaudessa tai yläsävelten ohenteissa onkin vielä hiuskarvoittain hiontavaraa. Yhteiskohtausten jännitteiden syntyminen on  esimerkillisen onnistunutta ja vaatii jokaiselta esiintyjältä draaman sisäistettyä tajua, sooloilematonta kurinalaisuutta.

Oman mieltymykseni mukaista paria roolityötä en malta olla silti nostamatta erikseen esille. Eero Silventoisen kertojaosuus on taitavasti tarinaa kokoava roolityö: näyttelijän luontevuus ja selkeän miellyttävä ääni johdattelee teoksen tunnelmiin taitavasti. Härskin pelottavanjulman susihahmon sekä Tuhkimon auervaarahuikentelijamaisen Prinssin rooleissa Otto Rokka luo näyttämöteoksen upeinta draamaa: Rokalla on synnynnäistä replikointirytmiikkaa, valloittavaa heittäytymisenergiaa, huumorin ajoitusta, tulkintavalmiuksia ja rakastettavaa, luontaista lavakarismaa meille ja muille jakaa. Ronja Piipposen hurja Noita-luomus on hienosti sisäistetty, tehokkaasti vaikuttava, upea roolityö - laulajana hän on yksi esityksen kantavista, tehokkaimmista ja taitavimmista musisoijista.

Jos ei ihan alle kouluikäisille, niin sitten kyllä kaikille muille satavuotiaaksi saakka Pimeä metsä tuo Lahteen koettavaksi värikkään, toimivan ja vaativan musiikillisen broadwaytuulahduksen uudelta mantereelta: rohkeassa valinnassaan, sumeilemattomassa, nuorekkaan estottomassa tulkinnassaan, ajatusfilosofiassaan se antaa meille huiman unohtumattoman musiikkiteatterielämyksen.

Ensi-ilta 13.1.2012 on juuri päättynyt.

Pimeä metsä

Tiirismaan musiikkilukion tuotantoa

 Sävellys ja käsikirjoitus Stephen Sondheim  Libreton suomennos  Mikko Koivusalo Ohjaus Lasse Kantola Musiikinjohto  Anna-Elina Tikkanen  Puvustus Heli Salomaa  Lavastus Leena Valtonen   Laulajien valmennus Inge-Maarit Rautiainen, Sakari Pulkkinen,  Anna-Elina Tikkanen, Jukka Sairanen  Ääni- ja valosuunnittelu  Juha Vanhalakka

Rooleissa: Eero Silventoinen Minja Volotinen, Solmu Leppänen, Juuso Rappula, Tiia Halttunen, Tuukka Niemeläinen, Susanna Shilman, Heini Jokinen, Emmi Tiira, Vilja Raitala, Essi Taipale, Noora Huikko, Ronja Piipponen, Noora Päivinen,Nea Nurmi, Jussi Koski-Laulaja, Otto Rokka, Juuli Halme, Otto Hietala, Laura Ylöstalo, Elias Parviainen, Anna Tarvainen, Hanna Ristolainen, Ella Tarvainen

 Puvustus: Ida Isotalo, Jenni Louko, Eveliina Uosukainen, Riikka Nurminen, Milja Lettenmeier, Matilda Huomo, Hanna Nurminen, Helmi Pennanen, Mesi Tuominen, Tiia Halttunen, Otto Rokka

 Lavastus: Niina Brigden, Ella Kosma,  Evelina Krasauskaite, Suvi Petsalo, Jasmiina Mäkelä, Robert Niemistö, Aino Olkkonen

Orkesteri: Anu Laurila, Anna Tarvainen, Marika Silventoinen, Ella Tarvainen, Aleksi Holopainen, Inka Pärssinen, Atro Niemeläinen, Julia Venesmaa, Emma Kaakko, Hanna Suni, Tina Nikku, Matleena Arponen, Larissa Bister, Anna Forssell, Veera Surkka, Elias Parviainen, Leo Salmela, Tuukka Niemeläinen

Ääni- ja valot: Santeri Heikkilä, Roni Tuomivirta, Arttu Ihalainen, Konsta Verta, Miska Jukkola, Helmi Hakala, Laura Eerola

Meikit ja kampaukset: Khanm Amir, Tiina Heino, Tuija Immonen, Noora Kuusisto, Josefiina Luukkonen, Jasmin Mäntynen, Valtteri Nevalainen, Johanna Nordström, Nina Paasiranta, Anni Salminen, Ilona Salminen, Janet Palmroth, Anne Parviainen, Senna Peuhu, Veera Salminen, Susanna Suominen, Veera Tervonen, Anna Väänänen

Esitykset

14.1. (la) klo 14.30 ja 18.30

15.1. (su) klo 14.30 ja 18.30

16.1. (ma) klo 18.30

17.1. (ti) klo 18.30

18.1. (ke) klo 18.30

19.1. (to) klo 18.30

20.1. (pe) klo 18.30

21.1. (la) klo 18.30

22.1. (su) klo 14.30 ja 18.30

http://tipala.edu.lahti.fi/

Lahen uutisia pyrkii ymmärryksensä mukaan näin presidentinvaaliemme kynnyksellä kohtaamaan tänne Lahteen poikkeavia presidenttiehdokkaita, kuuntelemaan ja tunnustelemaan heidän todellista persoonallista sanomaansa ja erottelemaan siitä pois puoluepoliittisen tendenssin. Kristillisdemokraattien presidenttiehdokas Sari Essayah oli eilen vuorossa.

Lahtelaisen suuren tavarataloryppään monilta esiintymislavoilta oli sittenkin toivotonta etsiä presidenttiehdokas Sari Essayhin hahmoa. Vihdoin tuo alati hymyilevä suomalainen presidenttiehdokaspoikkeustapausnainen löytyykin tavaratalon edustalta, räntäsateen leijaillessa pimenevän kaupungin kahvikatoksen vierellä kahvittelevien naisten ylle. Tilaisuuteen ei ollut helppo löytää, vaan epäilen, että se onnistui vain johdatuksen saattelemana.

Vai liekö kahvintuoksu tuonut tavaratalon edustan tupakoivien nuortenryhmän vierelle, hyvän ja huonon elämäntavan kontrastiksi, juuri tähän paikkaan runsaan parinkymmenen ihmisen joukon Sarin ympärille. Heti vaistoan, että tämän vaalikampanjan yleisilmeessä avoimen taivaan alla on poikkeuksellinen tunnelma: kaikki, niin läsnäolevat poliittiset lahtelaiskristillisvaikuttajat, Sari itse, kuin paikalla pysähtyvät keskustelijatkin hymyilevät. Tavaratalon edusta on yhtä hymyä.  

Rupattelua arjen ja taivaan väliltä

Kahvittelija toisensa jälkeen pistäytyy paikalle, vaihtaa muutaman mielipiteen Sarin kanssa ja jatkaa matkaansa hymyten. Kuuntelen sivussa Sarin keskusteluja: ensin selvästi puheenaksentista kuopiolaistaustaisen vanhemman miehen kanssa, tämän tilittäessä vuolaasti elämänkokemuksiaan ja kohtaamisiaan erilaisia aatesuuntauksia edustaneiden suomalaispoliitikkojen kanssa, Sarin luontevasti vastaillessa pitkään tarinaan. Erityisesti Venäjän ihmisoikeuskysymykset saavat keskusteluparin ajatustenvaihdossa miehen kuuntelemaan tarkoin Sarin asioidenluonnehdintaa selvittämättömistä ihmisoikeusrikkomuksista, lehtinaisten murhista, sananvapaudesta Venäjällä. Myös Sarin puheen lievästi tunnistettava lapinlahtelaissavolaisuus puhkeaa selvästi kukkaansa tuon kuopiolaismiehen puheenparresta voimaa saaden.

Siinä sivussa saan kuulla vastaukset niin presidenttiehdokkaan kristillisen arvomaailman kuin maallisen poliittisen vaikuttamisen lyhyeen historiaan: pyhäkoulu, peruskoulussa luokan puheenjohtaja, kouluneuvostossa jäsen, sitten jo kunnan raittius- ja nuorisolautakuntaan, 19-vuotiaana lautakuntatyöskentelyyn, keskustalaisena kunnanvaltuustoon ja opiskeluaikana lähitoverijoukko, jossa uskonnollinen herätys vankisti kristillisen näkemyksen elämään. Kristilliseen politiikkaan 1996... yritän korvamuistillani painaa puheista mieleeni.

Vuorossa on kahvikojun reunamille viivähtävä pieni perhe lastenvaunuineen, Sarin aito hymy vaunusta vastaavaan taatusti aitoon vastahymyyn ja  perheen aikuisten kanssa luontevaa keskustelua elämän arjesta.

Useita kansalaisia käy kättelyssä ja monet kiittelevät Sarin luontevaa TV-paneeliesiintymistä. Naisehdokkaanakin Sari tuntuu saavan erityiskiitoksia. Nyt Sari kertoilee europarlamentaarikon työstään, yksi kättelijä muistaa hänen urheilusaavutuksensa kävelyn maailmanmestaruudesta alkaen. Useat kättelijät vakuuttavat edustavansa samaa kristillistä aatemaailmaa Sarin kanssa. Ja hymyt jatkuvat.

Vaalitilaisuuden kansalaiskohtaamistapahtumaluonne panee arvostelijaminäni uudenlaisen pohdinnan eteen: presidenttiehdokas Sari Essayah osaa kohdata luontevasti ihmiset, keskustella heidän kanssaan herkästi hymyillen, vastata arjen kysymyksiin vapautuneesti, presidenttinä hän on sopivan nuori vaativiin tehtäviin, palestiinalaiskysymyksissä selvästi israelilaisvaltion puolella, edustaa selkeästi oikeistolaisia koti isänmaa uskonto -arvoja. Onko hänestä rajatun arvomaailmansa ja pienen poliittisen näkemyksensä sekä lyhyen kokemuksensa vuoksi moniarvoisen Suomen kansakunnan johtajaksi?               

 Yli kolmenkymmenen vuoden opettajakokemuksellani saa presidenttiehdokas Sari Essayah Lahden vierailustaan 11.1.2012  arvosanan 8 sekä bonuslisäykseksi naisehdokkuudesta yhden numeron lisää.

http://www.essayah2012.fi/sari

Lahen uutisia pyrkii ymmärryksensä mukaan näin presidentinvaaliemme kynnyksellä kohtaamaan tänne Lahteen poikkeavia presidenttiehdokkaita, kuuntelemaan ja tunnustelemaan heidän todellista persoonallista sanomaansa ja erottelemaan siitä pois puoluepoliittisen tendenssin. Perussuomalaisten Timo Soini oli vuorossa eilen.

Lämmittelyohjelmaa

Soinia odotellessa tilaisuuden tunnelmaa yrittivät lämmitellä lähinnä Hämeen vaalipiirin perussuomalaiset kansanedustajat Anne Louhelainen ja Ismo Soukola sekä puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja Simon Elo.

Anne Louhelaisen ajatus oli kertoa ensimmäistä edustajakauttaan työskentelevänä kansanedustajana omia tuntemuksiaan eduskuntatyöstä. Hänen  tapansa puhua vikkelästi, usein lauseen päättyvä sana kerraten, kaikki asiat yhteen puuroiseen pötköön nidottuina, tuntui vaikeasti seurattavalta. Ismo Soukolan puhe oli selkeämpää ja keskittyi paljolti militaristisiin ja yhteiskuntajärjestyksellisiin teemoihin. Sitä vastoin puolueen nuorisojärjestön 26-vuotiaan Simon Elon teräväkärkinen kieli ja kärsimättömän leiskuva poliittinen palo antavat lupauksen tulevasta uudesta agitaattori-puntarpäästä perussuomalaiseen politiikkaan.

Kansanomainen Soini

Timo Soini ei turhia kainostele eikä muodollisesti pokkuroi, vaan ottaa yleisönsä jo heti kättelyssä harkitulla, näyttävällä ja kreisihumoristisella " hyvää päivää, herra tasavallan presidentti" - sisääntulollaan. Hän hallitsee puhetaidon kaikki elementit: puhe on kuuluvaa, värikästä, impulsiivista, räiskyvää. Eleet niukkoja, mutta merkitseviä, katsekontakti yleisöön yrjökallismaisen vetoavaa, tänä paperistapuhumisen aikakautena suorastaan poikkeuksellisen vakuuttavaa, ihailtavaa. Hän ei konsepteja tarvitse. Vain raumalaisforssalainen siittä sana särähtää liian usein kolmevarttisen puheenvuoron monissa ajatus- asiakoukeroissa lahtelaiskielikorvaan maisterisjätkän turhaan vieraannuttaen. Keskustelijana hänellä on tyypillisen hyvän peluripoliitikon puhetaito, hän osaa yleisötilaisuudessa hieman häiritsevän pikkuvauvan itkunkin kääntää positiiviseksi: "Ääntä tulee tuoltakin, nyt tarvitaan sinunkin ääntäsi, jokaisen täällä istujan ääntä näissä vaaleissa". Kansaan menevän markkinameiningin tapaan hän keveillä sutkautuksillaan taitavasti käyttää koko kuulijakansan hullaannuttavaa huumorinlahjaansa.

Uusin luonnehdinta leppymättömästi EU-vastaisen Soinin ajatuksenjuoksussa oli finanssiteollisuuden valtiot ja kansat murjova voima ja päätösvalta. Finanssiteollisuudeksi Soini yksinkertaisti velan ja sen koron, niiden yhdistelmän, jota eivät hallitse mitkään valtiot tai demokraattiset päätöskoneistot, vaan suurpankit. Näin Kreikan ansaitsematon muiden valtioiden syytämä raha tai myös juuri nyt Ranskan omakäytöksinen rahatulli näyttävät, että finanssiteollisuus alkaa röyhkeästi hallita koko maailmaa.

 Timo Soinin kansanomaisuus presidenttinä on kekkosmaisen maanläheistä - tällaiselle poliitikolle on byrokratisoituneessa yhteiskunnassamme aina kysyntää. Soinin ajatushahmotelmat poliittisesta nykytilanteesta ovat havainnollisen ymmärrettäviä. Mutta mitä Soini antaa presidenttinä nykytilanteen parantamiseksi? Arvojohtajana paljon selvästi oikeistolaisia koti-isänmaafraaseja. Talousajattelijana todellisia vaihtoehtoja?

 Yli kolmenkymmenen vuoden opettajakokemuksellani annan presidenttiehdokas Timo Soinille  Lahden vierailustaan 10.1.2012  arvosanan 9-.

  http://tarmon.vuodatus.net/blog/2883744/puoluenokkien-puhetaito/

 PS

Ennakkoäänestys alkaa tänään.

 Ennakkoäänestys kotimaassa 11.-17.1.2012

Minulla alkaa olla vuosittain yhä suurempaa henkisen hampaankoloni kaivelemista valtalehtemme Etelä-Suomen Sanomien kulttuurinäkemyksiä pohdiskellessani. Kysymys on taas Aukusti-patsaasta, lehden kulttuuripalkinnosta, jonka säännöistä olen mieltänyt pyrkimyksen kannustaa paikallisiin kulttuuritekoihin ja antaa tunnustusta lahtelaisilmapiireissä liikkuville uusille taiteentuulille.

Vuoden 2010 aukustiratkaisu, Pyhäniemen kartanon palkitseminen, oli todellinen pohjanoteeraus, jossa lehden kulttuuriväki kumarsi suuren rahan perään: rahakasan päällä istuva kartanonomistaja palkittiin taidemesenaattiudesta ja siinä samassa todellinen eliittitaide, kyltyyri, oopperallisine lisäohjelmineen puetti oikein protokollamaiset ykkösvaatteet kulttuurikokijoiden ylle. Olinkin kuulevinani päätöksessä kulttuuriylimystölle sävelletyn lehtitalon suurten ilmoitustulojen tauottoman rahankilinäkonserton.

Vuoden 2011 ehdokaslistalle oli kelpuutettu sentään tähän nykypäivään kuuluvia populaarikulttuurintuulahduksia, nuorempaa ikäpolveakin kun täällä tuntuu liikkuvan tuhatmäärin – ainakin lyhyen Suur-Lahden läpiajon verran.

Onko sitten korkeilla pääsylipputuloilla (28-109 € /kävijä kertaa 21000 kävijää..) hyvin pyörivä, nyt palkittu Summer Up -tapahtuma kulttuuriteko? Mielestäni se on järjestäjilleen vain tuottajavoittoinen bisnes, joka kyllä onneksi antaa ihmisille ajantasaisia elämyksiä hip-hop räpistä, urbaanista popmusiikista. Hieman haistan lehden päätoimittaja Heikki Hakalan perusteluissa kuitenkin jälleen lehtitalon selittelyn makua, varsinkin kun ehdokkaista olisi löytynyt todellisia kulttuurin synnyttäjiä, pyyteettömiä, henkisen ja aineellisen pääomansa uhraavia taiteilijaryhmiä, kokonaisia  ainutlaatuisen komeita produktioita koko Suomenkin mittakaavassa ja täysin uudenlaisia ilmiöitä kulttuurikilpailevassa päijäthämäläisessä kulttuuritarjonnassa. Jo vuonna 2010 tällaisen harvinaisuuden, Sysmän kirjailijaresidenssin, Villa Sarkian sivuuttaminen oli vähintään kulttuuriymmärtämätön journalistiteko.

Sinänsä kaikenlainen kilpailu paremmuudesta on arvotonta itse kulttuurin kannalta, turhanaikaista menneitten aikakausien reliikkiä, jossa aina pitää olla parempi tai huonompi urheilusuoritusten tapaan. Enempää Pyhäniemi kuin Summer Up eivät kolmetonnisella palkintorahatukulla miksikään herkisty, kasva tai kehity: niillä on mittavat pääsylipputulot ja Pyhäniemi saa vielä myymistään teoksista roimat rojaltit. Juuri nyt olisi luullut valtalehtemme huomioivan ja ymmärryksellään nostavan arvoonsa ehdokkaista alueemme taiteenopetuksen kuristamistendenssissä aikaansaatuja esimerkillisen hienoja, vaikuttavia musiikkiproduktioita ja ottamaan  paikallismedian ylivoimallaan rohkeasti kantaa seutukuntamme aidostisyntyneen kulttuurin puolesta.

Ehkä juuri siksi tänä aikana jälleen bisneshattuinen Aukusti hammaskolossani kolottaakin - vihloen kaiken luomisvoimansa antavien taiteilijoiden puolesta.

http://www.ess.fi/?article=254407   http://www.ess.fi/?article=351231                                                                                   

Lahen uutisia pyrkii ymmärryksensä mukaan kohtaamaan näin presidentinvaaliemme kynnyksellä tänne Lahteen poikkeavia presidenttiehdokkaita, kuuntelemaan ja tunnustelemaan heidän todellista persoonallista sanomaansa ja erottelemaan siitä pois puoluepoliittisen tendenssin. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen käynti eilen Lahdessa on tämän sarjan ensimmäinen.

Teatteri Vanha Jukon ala-aulan täytti ääriään myöten aidoista kahvimukeista (mikä alkaa olla harvinaisuutta yleisötilaisuuksissa) kahveja ja teetä hörppivä sekä maukasta vehnästä haukkaileva puheensorinainen kansa. Sen ikärakenteesta - keski-ikä lähempänä seitsemääkymmentä - päättelimme, että vasemmistopolitiikan vanhat aateihmiset olivat paikallesaapuneet sanankuuloon.

Työväki on sivistynyttä

Kahvinaromi kielellämme siirryimme teatterisalin puolelle. Sali täyttyi lähes viimeistä paikkaansa myöten ja havaitsin siinä aulaväkeen verrattuna huomattavasti myös nuoria kansalaisia.

Lahden valtuuston viidenkymmenenyhdeksän jäsenen fiksuuden ja tyhmyyden aikalailla entuudestaan tuntien minulle ei ollut yllätys, että Antti Holopaisen illan avaus ja Lahden poliittisen, varsinkin sen kulttuuri-ilmapiirin, sekä tietenkin suomalaisen yhteiskunnallisen ajattelun kartoitus oli terävästi piirrettyä, hillittyä ja älykästä, ymmärrettävää puhetta - ilman papereita. Liikkeensä oman ehdokkaan merkitystä hän perusteli mm. sloganilla presidenttiehdokkaista: kolmas paavo toden sanoo.

Radio Jerevan taas monilla työväenhenkisillä, rytmisesti vauhdikkailla esityksillään todisti, kuinka ammattimaisella, hyvätasoisella teatterilla on mahdollisuus innoittaa ja valaista kansaa erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä ymmärtäväksi: niin vapauden kaihot kuin Brechtin laulutkin teatterin ydinryhmä (Jussi Sorjanen, Hannu Salminen ja Minja Koski) tulkitsi mieleenpainuvasti, tunteella ja iskevän sanomallisella paatoksellakin.

Paskapuhe ei ole tätä päivää

Sitä vastoin savolaissyntyiseksi itsensä esitellyt nimetön naisjuontaja tuntui täysin urittuneen entiseen proletaariyhteiskuntaan. Hänen - moneen kertaan kuluneet - vitsihuumorinsa pyöri järjestään paska-sanan tai kirosanojen ympärillä. Olisihan sitä voinut kirjoista etsiä nykypäiväisempää ja sivistyneempääkin naurattamista.

On nimittäin tuo ulostetehokeino totta Lahdessa ilman puhettakin, ei vain vitsinkertojan tehokeino.

Lapsuudenkodissani, menneitten aikojen työläiskaupunginosassa, nykyisessä hienostokaupunginosa Pyhättömässsä isäni Aleksanteri, sekatyömies kun oli, vaikkei mihinkään puolueeseen koskaan kuulunutkaan, ymmärsi työväen ilmaisuvapauden konkreettisesti aina vappuna. Virtasen huussin hän talven tavarasta siirsi jok´ikinen vappu tonttimme peltotilkulle syksyllä valmiiksi kaivamaansa kuoppaan. Tämän haisevan vastalauseen saivat pyhättömäläiset kokea nenässään vielä pitkään vapun jälkeenkin. Ei tarvinnut puheissa paskatella tai kiroilla silloin, eikä olisi nytkään tarvinnut.

Arhinmäki  presidenttiainesta

Paavo Arhinmäen tapa puhua, olla läsnä yleisönsä edessä, keskustella sen kanssa on vastustamattoman luontevaa ja aitoa. Hän on selvillä maailman, Euroopan, Suomen jopa osin Lahdenkin viimeaikaisista tapahtumista, kulttuuritapahtumistakin. Osaa kakeltelematta, sujuvasti vaan ei lörpötellen vastata yleisön kysymyksiin, liittää aina niihin niin omat kuin myös edustamansa poliittisen liikkeen periaatteet ja suuntaviivat. Hän on nuori, presidentiksi juuri sopivan ikäinen, esimerkillinen kasvissyöjä, fiksu ja sympaattinen. Vakuuttava.

Arhinmäki puhuu myös papereitta, usein käsillään sanomansa tehoa alleviivaten. Hän liikkui puolituntisessa puheenvuorossaan monilla yksittäistä kansalaista kiinnostavilla alueilla. Hän puhui ihmisen, suomalaisen, eurooppalaisen tulevaisuudesta, sivistystasosta kriisien hallinnan merkittävänä ratkaisijana, Suomen tehtävistä YK:ssa, yhteiskunnan todellisuusennusteista, luokkajaoista, köyhyydestä, uhkakuvistakin.

Oma mielenkiintoni kohdistui hänen katsaukseensa suomalaisen maailmankuulusta sivistyneisyydestä, johon hän on joutunut  ministeriasemassaan usein vastaamaan muiden maiden diplomaateille heidän udellessaan suomalaissivistyksen salaisuuksia. Kaikille maan lapsille ilmainen yhtäläinen perusopetus koko maassa, hyvinkoulutetut pätevät opettajat, maksuton kouluruokailu sekä ilmainen lukio- tai ammattikoulutus. Noissa kriteereissä useimmilla maailman valtioilla, jopa sivistysvaltioilla on paljon Suomeen nähden petrattavaa. On hienoa olla suomalainen.

Arhinmäki oli jonkin verran selvillä Lahden ammattikorkeakoulun kulttuuritapahtumista, joihin hän oli jo teatteri Jukon ensi-illassa käyntinsä jälkeen saanut lisäinformaatiota kulttuuriministerin postilleen. Hän ei sitä vastoin tiennyt, eikä suuri yleisökään, että esittelijät, jotka asiaa ensin ammattikorkeakoulussa esittelivät, eivät tunne Lahtea: rehtori Risto Ilomäki on Tampereelta ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtaja Arvo Ilmavirta on kirjoilla Iitin kunnassa. Nyt kulttuuriministeri varmaan ymmärtää, ettei näitä kulttuurilinjojen lakkautusta esittäneitä vähääkään kiinnosta Lahden kaupungin ja lahtelaisten kulttuuri saati kulttuurikoulutuksen merkitys. Paavo Arhinmäki päivittelikin aivan oikein juuri esittelijöiden hätäisyyttä nuijia ilman laajempaa keskustelua ja valmistelua päätökset kulttuurikoulutuksesta.

Yli kolmenkymmenen vuoden opettajakokemuksellani annan presidenttiehdokas Paavo Arhinmäelle Juko-vierailustaan 5.1.2012 arvosanan 9+.

 http://tarmon.vuodatus.net/blog/2883744/puoluenokkien-puhetaito/

Petit mal  on lääketieteellinen määritelmä epilepsian pikkukohtauksesta. Kuvassa samannimisen sirkusohjelmaesityksen ainoa visuaalisesti kirkas näkymä. Tosin sen valmistelu kesti iäisyydeltä tuntuneen ajan esittäjien rakentaessa taljoin, rekvisiittasiirroin, taustakangasripustuksin näyttämökuvaa ja nostaessa itsensä vinssein metallikorissa kolme metriä näyttämön lattiatasosta ylöspäin. Ei mikään taikatemppu eikä ainutlaatuinen fantastinen luomuskaan.

Petit Mal

Esiintyjät: Mikko Karhu, Kalle Lehto, Petri Tuominen Ohjaus: Maksim Komaro Suunnittelu: Maksim Komaro, Rauli Kosonen, Kalle Lehto, Petri Tuominen  Visualisointi: Juho Rahijärvi ja Maksim Komaro Valosuunnittelu: Juho Rahijärvi Äänisuunnittelu: Tuomas Norvio ja Maksim Komaro  Tuotanto: Circo Aereo, Race Horse Company  Yhteistuottajat: Cirko - Uuden Sirkuksen Keskus, Comédie de Caen, Festival Les Boréales, Jeunes Talents Cirque Europe, Les Migrateurs, Scènes de Cirque

 Pienellä vaivalla ja suhteellisin pienin siirtymiskustannuksin Lahdesta on mahdollisuus pistäytyä Helsinki-metropoliin sen kulttuuritarjonnan kansainvälisiä namuja maistelemaan. Yli pari vuotta lehdistössä on suitsutettu lupaavasta uudesta sirkuksen suomalaisesta kansainväliseksi yltävästä tasosta. Kuluvalla viikolla lähes kaksi vuotta sitten ensi-iltansa saaneen Circo Aereon ja Race Horse Companyn yhteistuotanto Petit Mal -esitys oli Helsingin kaupunginteatterissa koettavanamme, sitä ennen esitystä sen maailmankiertueella oli saanut sirkusyleisö maistella monilla estradeilla Euroopassa, kuten britit ja sveitsiläiset, Australian kansakin.

Sirkustaiteeseen mieltämämme hyväntuulisuus, hämmentävän jännittävä kehontaito, klovneeraavan hauska lähimmäisyys tai hivelevän käsittämätön taikuus loistivat poissaolollaan: tarina oli machomiesten väkivaltakeskeistä tiimellystä ja ähellystä entisaikojen maalaistivolien voimamiesten tapaan, nykypäivän kiusaamis- ja väkivaltateemaa koko juttu. Yksitotinen, mielikuvitukseton, floppisten huumoriyritysten täyttämä tekele, vailla juurikaan kelvollista omaa ideaa.

Mukaanotettujen vanhakuosisten teatterielementtien käytössä paljastui täydellinen asiantuntemattomuus teatterin tehokeinoihin: valostrobot, teatterisavut (suomalaisteatterissa jo Holmbergien Turun aikaisissa 1970-luvun esityksissä) toteutettiin mauttomasti, rytmittömästi jopa yleisön hengitysteitä yskittävästi. Äänimaailman vihlovat tehosteet koskivat korviin. Visuaalinen toteutus oli niin hämärää, ettei esiintyjien kasvoja hahmottanut koko esityksen aikana.

Kun suomalaiset pihat, maat ja mannut ovat täynnä vähintään yhtä tyylikkäitä trampoliinihyppijöitä, eivät maratonmittaisesti jatkuneet vaatimattomat trampo-hyppyesitykset kovin paljoa elähdyttäneet.

Lupaavat temppulajit, kuten pystysuora tanko ja suurten pallojen vierintäkokeilut olivat nekin vasta idea-asteella. Summana: keskinkertaisten taiteilijoiden ohjaus oli kehnoissa käsissä. Aikalailla masentava ja tylsä kokemus sekä monille aivan liian pienille lapsille pelottava ensikosketus sirkustaiteeseen. Kordelinin rahaston, Suomen Kulttuurirahaston  ja Taiteen keskustoimikunnan tukemana suomalaisena vientituotteena tasoltaan kyseenalainen.

 http://www.circoaereo.net/etusivu.html

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2976826/tampereen-teatterikesassa/

Onneksi Lahdessa sirkustaiteen peruskiveä on rakennettu tunnollisesti, huolella ja vilpittömästi Nuokun Sirkuksen lasten ja nuorten erittäin toimivalla kerho- ja valmennustarjonnalla jo kymmeniä vuosia.

http://nuokunsirkus.net/

Lahden pääkirjaston sunnuntaiaukioloissa on mielihyvän ja huumorin tunnelmaa.        Kuvasssa Mikko Peltoniemi ja Jane Kääriäinen

Mitä myönteistä kaupungissamme meille kuntalaisille on tarjoiltu vuonna 2011? Olen jo monta päivää hikikarpalot otsarypyissä kirvellen miettinyt, muistellut, selannut vuodenaikaisia päätöksiä, kerrannut kokemiani tapahtumia, kävellyt kaupunkini kaduilla, piipahtanut kunnallisissa palveluyksiköissä, katsellut sekä kysellyt itseltäni – aina vastassani on ollut  käsittämättömän suuri byrokratia ja vain sattumanvaraisesti kohdalleni on osunut siedettävä asian selvittäminen loppuun asti saati asiallinen palvelu. Näin kaikissa asioinneissani omassa Lahti-kaupungissani ympäri vuoden, hallintokunnista riippumatta. Tässä jutussani sivuutan ne kuntamme yhtiöt ja kulttuurilaitokset, jotka perivät erillisen maksun palveluistaan.

Mihin ollaan menossa - kolmen esimerkin valossa

Teknisen toimen byrokratiasta olen Lahen uutisia -sarjassani kirjoittanut kymmeniä artikkeleita. Lahden tekninen toimi on ylivoimaisesti johtavin kaupunkilaisten ja meidän elinympäristömme aliarvioija. Erityisesti maisemalliset, rakentamiseen sekä kaavoitukseen liittyvät asiat tuntuvat siellä pienen piirin mafioimina, asiantuntijat sivuuttaen, härkäpäisesti toteutuvan entisen Itä-Saksan tapaan muuttumattomina vuodesta toiseen - tuloksiltaan homekiinteistöineen, maisemarumennelmineen kaupunkimme kasvot, elinympäristömme ja meidät asukkaat päätös päätökseltä tulehduttaen. Milloin tuo yltiöpäinen päätöskulttuuri oikein loppuu, milloin siihen saadaan tolkku?

Ihan lähipäivinä (3.1.2012) on jälleen tärkeä asiakokonaisuus luonnonsuojelualueista päätöspöydän takana nuijittavana: irvokasta sen esittelyssä mediassa on, että esittelijä Veli-Pekka Toivonen kertoo luonnonsuojelualueiden kasvavan entisestään, vaikka hän uskookin, että virkistysalueiksi merkittyinä ne täyttäisivät yhtä hyvin tehtävänsä. Alla linkki lahtelaisiin tyypillisiin lähivirkistysalueisiin, joita esittelijä Toivonen ilmeisesti haluaa kaupunkiimme laajemminkin.

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3006266/paavolanrinteen-lahivirkistysalue/

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2773336/lahden-yleiskaavasta/

Lahden perusopetuslaitoksessa on vallankäyttö hieman samanlaista. Peruskoulutuksemme hallinnossa on meneillään viranhoitajien vaihtoaika - uusia tuulia odotan malttamattomana, selviä ratkaisuja paremmasta hallintoilmapiiristä ei tosin ole edes näkyvissä. Aluerehtorit ovat vallassa (lisäpalkka ja pomona oleminen on kai kivaa). Missä on lapsi ja lapsesta huolehtiminen, missä yksittäisen oppilaan ja koulun tason, rakentamisen ja kouluympäristön asiantuntijat? Monet vanhemmat, opettajat  ja vanhempainyhdistykset ovat myös Lahen uutisia -juttuihini ottaneet yhteyttä oppivelvollisuuskoulun lahtelaisjärjestelyistä, joka tuntuu olevan tänäpäivänä pelottavan enteisesti hakusilla. Hälyttävintä on, että kaupungin asukkaiden yhdenvertaisuuden kannalta koulutilat, oppilaskohtelu ja koulujen käytännön toimet eri puolilla kaupunkia ovat eriarvoistuneet kauaksi tasapuolisuuden normeista.

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2819580/elamme-tilastojen-harhakehyksissa/

Korkeamman asteen opetus - lähinnä ammattikorkeakoululaitos - on Lahdessa todella tulehtunut. Sen vetäjä ja yli-inkivisiittori Päijät-Hämeen koulutuskonserni on täysin yksinvaltaistunut, keskittynyt oman kiinteistömassansa kasvattamiseen ja nokkamiestensä vallanhuumaisen, käräjöinneissä tahrautuneen imagon kiilloittamiseen vähät välittäen paikallisesta opetustehtävästään ja sen velvoitteesta pystymättä reaalisesti ajattelemaan työllisyyden kannalta seutumme koulutuspaikkoja. Lahtea he eivät aio eivätkä kykenekään puolustamaan valtakunnallisessa koulutuspaikkasupistusbuumissa. Parhaillaan on muhimassa päätösehdotuksia, joita ei luulisi sivistyneen koulutusammattilaisen edes kauhu-unissaan ehdottavan:

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3102147/lahtelaistaidekoulutuksen-murha/

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3107901/lahti-etunenassa/

Pikkuisia hippuja ruhtinaallista kohtelua

Joitakin pieniä toivonpilkahduksia kuluneena vuonna on sentään silloin tällöin välähdellyt elämänuskomme vahvistukseksi. Yksi on terveyskioski, joka rantautui ensin ydinkeskustan suuren liikerypästalon yläkertaan ja lisäsi palveluaan tänä vuonna Launeen markettiin: näissä kioskeissa lapset, nuoret ja varsinkin vanhat tuntuvat saavan jonottamatta lievikettä pikkuvaivoihinsa, neuvoja terveydentilansa kartoituksessa, laastarointia, verenpainemittausta ja muuta pienempää kehonkontrollia sekä ennen muuta sitä katoavaa hyvää, luontevaa asiantuntijan kohtaamista, kuuntelemista ja kiireettömiä, perusteellisia vastauksia moninaisiin kysymyksiinsä.

http://www.lahti.fi/TERVEYSKIOSKI

Vuoden 2011helmikuun toisena sunnuntaina taiteilijavelhot Mikko Perkola ja Yrjänä Sauros viihdyttivät salintäyteistä kirjastoyleisöä konsertillaan ja jutuillaan.

Toinen on pääkirjaston sunnuntaiaukiolo erilaisine liiteohjelmineen: virkistäviä viikonlopputuokioita, pistäytymistä levollisesti kirjojen, päivälehtien ääreen, tuttavien tapaamisia, kirjaston maan mainioimpien virkailijoiden aulista palvelua. Syystä myös laajat kansanjoukot puolustivat järkkymättä taas lakkautuksen alaista Kiveriön kaupunginosakirjastoa. Ruhtinaallista yhteisöllisyyttä!

 http://tarmon.vuodatus.net/blog/2808830/kaupunginkirjaston-kulttuurituuletukset/

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3042362/liian-kiva-kirjasto/

Kolmas kaupunkilaisia palveleva palkkalaisemme oppilashuolto (koulukuraattorit ja -psykologit) on löytänyt tavan kohdata lasten vanhempia uudella tavalla. Maan johtavimmat asiantuntijat ovat tulleet heidän avukseen. On syntynyt todellisia, mielenkiintoisia vanhempien, kasvattajien ja asiantuntijoiden kohtaamisten tapahtumia, joissa yhä suurempi sali on täyttynyt ääriään myöten moneen kertaan: on keskusteltu lapsen kehitysvaiheista, sosiaalisista valmiuksista, tunteen ja tunnetilojen ymmärtämisestä. Kasvatustiede on esimerkillisesti lähentynyt meitä, meidän tavallisten kansalaisten, lastemme sekä lastenlastemme monenlaisia käytännön pulmakysymysmerkkejä kasvattamisesta meille kiinnostavasti avaten.

 http://tarmon.vuodatus.net/blog/3086528/ihailtu-ja-rakastettu-lapsi/.

Lahen uutisia toivottaa hyvää alkavaa uutta vuotta 2012 ja enemmän ruhtinaallista kohtelua lahtelaisille!

Kynttilämielenosoitus Lahden taideinstituutin puolesta kaupungintalon puistossa, Lahden Musiikinlaitoksen tiernapojat joulutorilla, Ketturepolainen Levon hautausmaalla, Tonttuja koulun joulujuhlassa ja valoherkkyyttä  Mariankadulla - kaikki tämä joulunalusviikolla 2011.

Lahden kaupunginvaltuuston omistajaohjaus Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa on heppoisissa käsissä. Kuntavaaleissa 2008 me 45175 lahtelaista kävimme äänestämässä ja valitsimme 59 kaupunginvaltuutettuamme. Heistä vain kaksi, Maarit Luukka (Kesk) ja Jari Salonen (Kok), edustaa meitä Päijät-Hämeen koulutuskonsernin 11-jäsenisessä hallituksessa. Muu Lahden edustus on todella vähäisen äänimäärän vaaleissa saaneilla kolmella lahtelaispoliitikolla: Sanna Mäkinen 84 ääntä (SDP), Leena Mäkelä 58 ääntä  (Kok) ja Markku Rantoila 17ääntä (Vas). Minne on aikanaan jo kadonnut  isäntäkaupungin omistajaohjaus Lahden ammattikorkeakoulun ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin asioista päätettäessä? Onko sitä todellisuudessa koskaan ollutkaan? Lahden kaupungin omistama suuri kiinteistömassa on kyllä kelvannut ilmaiseksi Päijät-Hämeen koulutuskonsernille.

Konsernin idea puolitoistavuosikymmentä sitten oli koulutusajatuksellisesti erinomainen, mutta kokonaisajatuksen toteutus haalia hallintaan kaikki mahdollinen koulutus maan ja taivaan väliltä on osoittautunut jo pitkään itsekkääksi, pohjattomaksi yksinvallaksi. Erityisesti konsernin alaisuuteen siirtynyt entinen erinomainen Lahden monipuolinen taidekoulutus on muuttunut sanelubyrokratiaksi, asiantuntijoiden, taiteilijoiden, taideopiskelijoiden ja kansalaisten täydelliseksi aliarvioinniksi.

Aiheellinen huolemme Lahden alueen koulutuksellisesta tulevaisuudesta on parin viime vuoden aikana vain kasvanut, kun kalliisiin käräjöinteihin johtaneet Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hallinnon omavaltaisuudet ovat paljastuneet hämmästeltäväksemme. Omistajuutemme heppoisuus korostuu juuri tänään 21.12.2011, kun Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hallitus julkaisi ehdotuksensa Opetus- ja kulttuuriministeriölle ammattikorkeakoulumme taideopetuksen täydellisestä alasajosta.

Kysymme tyrmistyneinä: elämmekö, Lahti etunenässä, tällaisessa kansalaisyhteiskunnassa, jossa asiantuntijat ja asukkaat täydellisesti sivuutetaan päätöksenteossa.

**Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hallitus:

Jari Salonen, puheenjohtaja (Kok) Lahti
Kirsti Laatunen, varapuheenjohtaja (SDP) Orimattila
Maarit Luukka (Kesk) Lahti
Leena Mäkelä (Kok) Lahti
Sanna Mäkinen (SDP) Lahti
Markku Rantoila (Vas) Lahti
Paula Ijäs (Kesk) Heinola
Mauno Kuusela (SDP) Heinola
Sauli Pakkanen (Kok) Asikkala
Markku Pulkkanen (Kok) Hollola
Seppo Virtanen (SDP) Nastola

  ** Hallituksen valitsee Päijät-Hämeen koulutuskonsernin yhtymäkokous

Päijät-Hämeen koulutuskonsernin yhtymäkokous

 Yhtymäkokous kokoontuu sääntömääräisesti 2 kertaa vuodessa. Jäsenkunnat nimeävät kokoukseeen edustajansa, yhteensä heitä on 39. 

 Yhtymäkokousedustajat

ASIKKALA 
Ala-Hemmilä Jarmo
Pakkanen Sauli
Vornanen Eila
 
HARTOLA 
Antikainen Kalevi
Virtanen Maritta
 
HEINOLA 
Kanko Anu
Leino Kari
Rajajärvi Jouko
Warpenius Tarja
 
HOLLOLA 
Lehtovirta Jaana
Niemi Ilkka
Salo Tuulia
Satovuori Kari
 
HÄMEENKOSKI 
Heikkilä Hannu
Mäkinen Kaarina
 
KUHMOINEN
Lahtinen Marja
Sumioinen Jarkko
 
KÄRKÖLÄ 
Päivärinta Reijo
Reiman Leena 
 
LAHTI 
Järvinen Pekka
Kallio Jukka
Kekki Seppo
Kukkurainen Paula
Kuningas Marja
Loponen Marjo
Rostedt Juha
 
NASTOLA 
Koivusaari Elma
Riihioja Risto
Ruuska Sinikka
 
ORIMATTILA 
Karinen Jussi
Niklander Jorma
Welling Mirva
 
PADASJOKI 
Korpela Kari
Laine Sanna-Maria
 
PERTUNMAA 
Räisänen Annukka
Parkkinen Jarmo
 
SYSMÄ 
Koskinen Veli-Pekka
Asikainen Pekka

Lahden ammattikorkeakoulun vastineena OKM:n palautteeseen esitetään seuraavaa:

• Musiikkiteatterin suuntautumisvaihtoehto säilytetään (20 aloituspaikkaa)
  - perustelut: toimii valtakunnallisesti merkittävänä ja ainoana musiikkiteatterikoulutuksen tuottajana, erinomainen työllistyminen ja muut poikkeuksellisen hyvät tunnusluvut
• Kuvataiteen koulutusohjelma lakkautetaan (12 aloituspaikkaa)
• Esittävän musiikin, instrumenttiopetuksen ja varhaisiän musiikkikasvatuksen koulutus lakkautetaan (20 aloituspaikkaa)

http://www.lamk.fi/

Lahtelaissyntyisen ja Lahden taideoppilaitoksessa kolmekymmentä vuotta opettaneen taidemaalari Ritva Leinosen pastelli-liitutyö

http://tarmon.vuodatus.net/blog/1515480/mestarisnaisen-hieno-nayttely/

Lahden ammattikorkeakoulun koulutuslaiva on purjehtimassa karikoille, joilta voisi välttyä katselemalla tervein silmin todellisuutta. Todellisuutta tosin voi tarkastella sekä laajalla kokonaisvaltaisella näköalaperspektiivillä objektiivisesti tai sitten - niin kuin Lahdessa valitettavasti jälleen - suppeasti yksipuolisen pienisieluisesti omasta insinöörin neulansilmäreiästä asiaa tiiraillen.

Minulla ei ole insinöörejä vastaan sinänsä mitään, tunnen Lahdessa henkilökohtaisesti heitä tusinan verran ja muutaman kanssa olen yhteydessä usein ja monissakin asioissa. Hämmästelen vain sitä, että juuri vain joillakin valituilla insinööreillä olisi kompetenssia ymmärtää, mitä on kuvataide tai esittävän musiikin ja instrumenttimusiikin opiskelu, sekä päättää kaupungissamme niiden opiskelemisesta ja olemassaolosta.

Suomen kansainvälisesti menestyneimmän elokuvan ohjaaja Kari Juusonen on valmistunut Lahden Muotoiluinstituutin Elokuvalinjalta, jonka Päijät-Hämeen koulutuskonserni tänä vuonna lakkautti.

Yhdelle karikolle Lahden ammattikorkeakoulussa on jo karautettu typerästi ja lujaa Lahden maine lommouttaen. Muotoiluinstituutin Elokuvalinjan lopettaminen on kaupungin kulttuurifiasko, joka on kiireimmiten korjattava.

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2790963/lahden-elokuvakoulutus/

Suomen korkeakoulutetut työttömät

Kun valtakunnallista korkeakoulutettujen eri ammattien työllisyystilannetta tarkastelee viimeisen vuoden perusteella, lentää selälleen Lahden ammattikorkeakoulun ja sen sateenvarjo-ohjurin Päijät-Hämeen koulutuskonsernin supistusehdotuksiin liittyvästä täydellisestä tietämättömyydestä. Kun lasketaan mukaan yliopistollinen koulutus ja ammattikorkeakoulutasoinen koulutus, maassamme oli vajaa vuosi sitten työttömiä korkeakoulukoulutettuja:

-Tekniikan alalta ( insinöörejä+diplomi-insinöörejä) yli 5000

-Kaupalliselta alalta (ekonomeja, tradenomeja ja kauppatieteilijöitä) noin 4000

-Humanisteja noin 3600

-Yhteiskuntatieteilijöitä 460

-Filosofeja 200

**

Lahtelaisesta kulttuurialan koulutuksesta Lahden ammattikorkeakoulussa on tänä vuonna 827**' koulutuspaikkaa (valtaosa Muotoiluinstituutin opiskelupaikkoja).

Tiedämme ja opetusministeriökin tietää, että yksin Musiikinlaitoksen koulutuksesta valmistuneiden työllisyysprosentti on reilusti yli 90 ja kuvataidekoulutuksesta valmistuneiden työllisyys runsaasti yli 80 prosentin.

Suomen valtio ja koulutusasioista vastaava opetusministeri on kiinnostunut näistä työttömyysluvuista koulutuspaikkoja pohtiessaan, samoin työministeri, sillä  työttömyyskorvaukset maksetaan valtion verovaroista. Lahden ammattikorkeakoulun hallintoa työllisyysasia ei tunnu kiinnostavan.

Lahdessa koulutetaan aloille, joissa on suurin työttömyys

Tämä artikkeli keskittyy Lahden ammattikorkeakoulun päivänpolttaviin koulutusasioihin. Otettakoon sen koulutustarjonta todelliseen syyniin.

Miksi Lahdessa kuluvana vuonna juuri tekniikan alalla koulutetaan lisää 1076*** insinööriä, siis ammatteihin, joiden työttömyysluvut ovat maan korkeimmat.

Vastaus: nykyinen Lahden ammattikorkeakoulun rehtori ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtaja ovat insinöörejä. Ammattikorkeakoulun hallinnon toinen opettajaedustaja on insinööri ja henkilökunnan edustaja on insinööri. Oppilaskunnan edustajat taas ovat kaupallisen koulutuksen opiskelijoita ( joille on 765 opiskelupaikkaa.****). Ei siis ihme, ettei insinöörikoulutusta tai kaupallista koulutusta supisteta.

Näin Lahden ammattikorkeakoulun hallinto toimii henkilökuntansa osalta täysin itseriittoisesti: henkilökunnasta on edustettuina vain alat, joilla on suuri oppilasmäärä ja suurin valtakunnallinen työttömyys.

Lahden ammattikorkeakoulun asioista päättävä hallitus:

Puheenjohtaja

Risto Ilomäki, rehtori

Lahden ammattikorkeakoulun johdon edustajat

Helena Karento, vararehtori
(varajäsen Juhani Nieminen, vararehtori)
Päivi Starckjohann, johtaja
(varajäsen Ulla Weijo, johtaja)

Opettajien edustajat

Rami Kivilahti, lehtori
(varajäsen Leena Haapola, lehtori)
Kari Lohko, lehtori
(varajäsen Helena Sillanpää, lehtori)

Muun henkilöstön edustaja

Neea Similä, harjoitteluinsinööri
(varajäsen Sanna Laitinen, johdon sihteeri)

Opiskelijoiden edustajat

Marianna Rantanen, opiskelija
(varajäsen Juha Lumme, opiskelija)
Sara Etola, opiskelija
(varajäsen Ayla Dincay, opiskelija)

Elinkeino- ja muun työelämän edustajat

Jukka Anttonen, toimitusjohtaja, Isku Invest Oy
(varajäsen Juhani Saario, toimitusjohtaja, Lahden Autokori Oy)
Erkki Karppanen, toimitusjohtaja, LAKES - Lahden alueen kehittämisyhtiö Oy
(varajäsen Lauri Ylöstalo, toimitusjohtaja, Lahden tiede- ja yrityspuisto Oy)
Eija Koskinen, henkilöstöjohtaja, L-Fashion Group (9.5.2011 alkaen)
(varajäsen Taina Ahlroth, DI) 

Hämmästelen, että ylläolevasta elinkeino- ja muun työelämän edustajien luettelosta puuttuvat tyystin musiikin ja kuvataiteen ammattiedustajat, vaikka Lahden alueella on mm. kaksi suurta musiikkikasvatusta antavaa musiikkioppilaitosta*~*, Kaupunginteatteri, suuri ja kuuluisa Sinfonia Lahti sekä lukuisia orkestereita ja yksittäisiä musiikkitaiteilijoita - kuvataiteissa Taidemuseo, toistakymmentä erittäin toimivaa galleriayritystä sekä maan johtava Pyhäniemen kartanon kuvataidenäyttelykokonaisuus. Muutenkin luettelo on puutteellinen, sillä osa siinä mainituista henkilöistä ei enää asu ja vaikuta Lahden alueella tai luettelossa mainituissa tehtävissä.

*~* Lahden Musiikkioppilaitos: päätoimista henkilökuntaa 27/ oppilaita n.700 ja Lahden Konservatorio:päätoimista henkilökuntaa 43/oppilaita n. 1000

http://www.lamk.fi/esittely/organisaatio/hallitus.html

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3102342/avoin-kirje-12-12-2011/

 Käynti opetusministerin luona

Ohessa pieni yhteenveto Lahden ammattikorkeakoulun koulutuksesta huoltakantavan delegaation käynnistä kolmisen viikkoa sitten opetusministeri Jukka Gustafssonin luona: ministerille esitettiin kaikkien kulttuurikoulutusmuotojen säilyttämistä.

"Jäi sellainen kuva, että opetusministeri on suopea ja ymmärtäväinen Lahden ehdotuksille. Eihän hän voinut siinä mitään päättää. Päätäntävalta on siirtynyt tämän käynnin seurauksena Lahden ammattikorkeakoulun sekä Päijät-Hämeen koulutuskonsernin johdolle. Pelottaa etukäteen näiden tahojen ymmärrys ns. luoviin aloihin, joiden merkitystä korostetaan hallitusohjelmassakin".

Lahden ammattikorkeakoulun Musiikinlaitoksen esittävän musiikinopetuksen saavutus, yksi sen suurtöistä, oli Mozartin Figaro-oopperan esitys tämän vuoden keväältä (2011).

Ei opetus- ja kulttuuriministeriö halua määrätä, mitä koulutusta Lahdessa supistetaan

Meille lahtelaisille tarjoillaan paikallismedioissa totena sitä, että Opetus- ja kulttuuriministeriö määräisi, mikä koulutus esimerkiksi Lahden ammattikorkeakoulussa lopetetaan, mitä supistetaan ja mitä laajennetaan. Olen ollut kahdenkeskisessä yhteydessä  opetusministerin pakeilla käyneen lahtelaislähetystön lahtelaiskansanedustajaan, opetusministeriön ammattikorkeakoulutuksen koulutusraporttien laatijaan sekä kulttuuriministeriin. Pötyä puhuvat lahtelaiset ammattikorkeakoulutuksesta vastaavat virkamiehet. Täällä Lahdessa on päätösvalta koulutuksen osalta niin supistuksissa kuin laajennuksissakin.

Lahden ammattikorkeakoulun hallitukselle valmistelee esitykset kaksi lahtelaisjärjestelmän ylintä virkamiestä,  ammattikorkeakoulun rehtori ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtaja. Nyt he esittävät perustelematta mm. seuraavien kulttuurialan koulutuspaikkojen lakkauttamista:  

1)Esittävän musiikin, instrumenttiopetuksen ja varhaisiän musiikkikasvatuksen koulutus lakkautetaan  (20 aloituspaikkaa).

Kun juuri näiden esittävän musiikinkoulutusten avulla saadaan valmiudet ja taidot suuntautua musiikkiammatteihin sekä myöhemmin myös musiikkiteatterityöhön (jonka he esittävät säilytettäväksi) ja koulutukset ovat erittäin merkittävässä symbioosisessa yhteistyössä musiikin ammattilaisen monipuolisessa koulutuksessa, esitys tuntuu suorastaan ala-arvoiselta, maakunnalliselta musiikkikoulutuksen alasajolta, farssilta  ja hämmästyttävän asiantuntemattomalta supistamisehdotukselta.

 2)Kuvataiteen koulutusohjelma lakkautetaan (12 aloituspaikkaa).

Tämä esitys on suorastaan valtakunnallista pilkantekoa, taiteen täydellistä aliarvioimista. Siksi pieni kertauskuvaus asiasta:

Lahden kuvataideopetuksen juuria

Taideinstituutti aloitti toimintansa 2.1.1971 Lahden taideoppilaitoksena. Professori Antti Hassin osuus sen synnyssä ja johtamisessa oli ratkaiseva. Tuolloin Lahden kaupungin omistamassa koulussa toimi rinnakkain taideteollisuuden ja kuvataiteen linjat. Myöhemmin taideteollisesta koulutuksesta vastaavat osastot siirtyivät valtion omistukseen ja Lahden taideinstituutti jäi edelleen Lahden kaupungille. Nykyisin Lahden taideinstituutti ja Muotoiluinstituutti ovat Lahden ammattikorkeakoulun osia. Taideinstituutti vastaa tärkeältä osaltaan maamme kuvataiteilijoiden perus- ja jatkokoulutuksesta.

Outi Kirves  Yö

Yksi suomalaisen kuvataiteen ja kuvataidekoulutuksen ykkösnimistä on taidemaalari-graafikko Outi Kirves. Hän on opiskellut kuvataiteilijaksi Lahden taideinstituutissa ja nykyisin opettaa siellä.

Aaro Matinlaurin tämänvuotisen näyttelyn kasvotutkielma

Aaro Matinlauri tunnetaan monipuolisena taiteilijana sekä muotokuvamaalauksen mestarina Suomessa. Parhaillaan hän työstää Lahden kaupungin tilaamaa kaupunginvaltuuston puheenjohtajan muotokuvaa. Matinlauri on opiskellut kuvataiteilijaksi Lahden taideinstituutissa. Hän on myös opettanut siellä.

Lahti kuvataiteen mekka

Lahden kaupunki on harvinainen kuvataiteen suomalainen mekka ja kuvataide täällä on tähänpäivään asti ollut myös yhteiskunnan arvostama. Kuvataide on toteutunut monin eri tavoin juuri Lahden kuvataidekouluissa. Lahden Kilpiäisiin Teemu Hiltusen aikana rakennettiin 1970-72 kokonainen taiteilijatalo ateljeineen seitsemälle taiteilijalle. Talo toimii edelleenkin huipputasoisine taiteilijoineen ja on osoitus kunnallisesta kuvataiteen arvostamisesta.

Olavi Lanu omassa Kariniemen Lanu-puistossaan työnsä vieressä

Lahden kaupungissa vaikuttaa huomattava määrä kuvataiteilijoita, tässä vain esimerkinomaisesti heistä muutama luonnehdinta.

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2758930/tuomon-sielun-vakeva-messu

Lahden kaupunki ja Suomen valtio ovat kunnioittaneet Lahden alueen kuvataiteilijoita ja heidän saavutuksiaan myös julkisella arvostuksella: kaikkiaan neljä taideprofessoria vaikuttaa täällä: professori Mauno Hartman, professori Olavi Lanu, professori Matti Koskela ja professori Reino Hietanen. Kaikki he ovat myös olleet Lahden taidekoulun pitkäaikaisia opettajia. Harvalla kaupungilla on näin monta taiteen professoria. Kaikkien professoreittemme teoksia on valtion taidekokoelmissa, ulkomailla sekä myös Lahden kaupungin omistuksessa.

Jukka Lehtisen komea teräsveistos Oma maa mansikka

Lahtelaisen taiteilijan teos komeilee myös parlamenttirakennuksemme, Eduskunnan Pikkuparlamentin edessä. Nykyisin Lahden taideinstituutissa opettajana vaikuttavan ja siellä aikanaan kuvataiteilijaksi opiskelleen kuvanveistäjä Jukka Lehtisen teos edustaa komealla paikalla lahtelaisen kuvataideopetuksen huippua.

Anssi Kasitonni puolisoineen presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla 6.12.2011       Kuva MTV:n ohjelmasta.

Tämänhetkistä kuvataiteiljoiden valtakunnallista huippua edustaa Lahden taideinstituutista valmistunut tämän 2011 vuoden arvostetuimman kuvataidepalkinnon Ars fennican saanut kuvataiteilija Anssi Kasitonni.

Häpeän

Siis maankuulu, Sibeliusakatemiatasoinen musiikin instrumenttitaiteilijoiden ja musiikin opetusammattilaisten koulutus aiotaan lopettaa sekä Lahden maailmanmainetta saanut ainutlaatuisen tasokas ja perinteikäs kuvataideopetus tyystin lakkauttaa.

Tällaisten kulttuurikoulutusten lopettaminen on nyt Lahden ammattikorkeakoulun rehtorin ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtajan muovailemalla esityslistalla. Mistä johtuu heidän täydellinen tietämättömyytensä kulttuuriasioista?

Lahtelaisena häpeän silmät päästäni heidän noloakin nolompaa tietämättömyyttään.

**Työttömyystiedot valtio-opin professori Mika Ojakangas, Jyväskylän yliopisto, joulukuu 2010

*** Opetusministeriön koulutuksen rahoitukseen liittyvä tilasto maaliskuulta 2011  http://vos.uta.fi/cgi-bin/tiedot2.cgi?saaja=31696;tnimi=vos/v11/v04yt7s11.lis

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3064617/kyltyyri-kyltyyri-tuo-huuto-on-suomessa-syyri/

 http://tarmon.vuodatus.net/blog/2608235/olemme-luottamuksen-arvoisia/

PS1

Lahden kaupungin korkeimman opetuksen tila

Lahden kaupunginvaltuusto on strategioissaan linjannut Lahden sekä ympäristökaupungiksi että muotoilun ykköseksi Suomessa. Niemen alueelle on sijattu ja rakennettu hieno ja toimiva ympäristöyksikkö (samalla koko kunnallispoliittinen ympäristötoimi on kahlittu teknisen viraston suuren sateenvarjon kahleisiin päättämättömäksi, hampaattomaksi). Lahden ammattikorkeakoulun ympäristöalan opetusta ei enää ole. Ei ole ihme, että Aalto-yliopiston ympäristöväki on jo jättämässä kaupungin ja siirtymässä kaksine professoreineen Helsinkiin, jossa sentään jotakin ympäristön hyväksi voi saada aikaan.

PS2 19.12.2011

Lahen uutisia -toimitukseen on tullut kommentin muodossa seuraava tietokilpailu, jonka artikkelimme aiheeseen liittyen julkaisemme kokonaisuudessaan.TV

LAMK-TIETOKILPAILU

Vastaukset toimitetaan 17.2.2012 mennessä Galleria Kipinään Kymintie 1 15140 Lahti         (avoinna ti-pe 12-18, la-su 12-16).  Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan yksi Taideinstituutista valmistuneen työ.

1. Mikä on vuonna 2003 Taideinstituutista valmistuneen taiteilijan nimi? Hänelle myönnettiin toukokuussa 2011 Ars Fennica -palkinto ja hänen töitään on 9.1.2012 asti nähtävissä Helsingissä Amos Andersonin taidemuseossa. Taiteilijaa innoittaa populaarikulttuuri ja 80-luvun tv-viihde. Bonuspiste: tiedätkö taiteilijan syntymänimen! Vihje: Lahdessa on ollut samanniminen museon johtaja, jonka sukunimi alkaa ”He”.

2. Montako taiteilijaprofessoria Lahdessa on, ja kuka heistä toimi Lahden Taidekoulun rehtorina kahteen otteeseen, vuosina 1973 -1977 ja vuosina 1981-1982? Bonuspiste: kuka oli oppilaitoksen ensimmäinen rehtori?

3. Mikä lahtelainen oppilaitos sai loppuvuodesta 2011 Arte Tawastica -kunniamaininnan Hämeen Taidetoimikunnalta? Bonuspiste: Mille lahtelaiselle kuvataidejärjestölle samainen kunnianosoitus myönnettiin edellisenä vuonna?

4. Luettele ainakin neljä Taideinstituutin opettajaa ja/tai oppilasta, jotka tekevät parhaillaan väitöskirjaa.

5. Mistä laitoksesta on opettaja, joka on valtakunnallisen Kuvataiteen koulutustoimikunnan puheenjohtaja ja mikä hänen nimensä on? Vihje: alkaa ”Ne”.

6. Tiedätkö kenestä Lahden Taidekoulun käynyt ja talossa pitkään opettanut Aaro Matinlauri maalaa parhaillaan muotokuvaa?  Bonuspiste: osaatko sanoa, montako hänen sisaruksistaan on myös taiteilijoita?

7. Kuinka monessa liikkeessä myydään taiteilijatarvikkeita Lahdenseudulla, mukaan lukien ympäristökunnat? Bonuspiste: kenen lahtelaisen taiteilijan isoisä perusti Lahteen Torkkelin paperin?

8. Kuinka monta taidekehystysliikettä on Lahdessa? Bonuspiste: luettele kaupungin galleriat nimeltä ja kerro, missä niistä toimii Suomen vanhimman yhtäjaksoisesti toimineen taidelainaamon toinen piste. Lisäpiste: mihin tiloihin on sijoitettu artoteekin vanhempi piste?

9. Monilla Lahden Taideinstituutin käyneillä on toinen ammatti. Kuinka moneen ammattiin mielestäsi voi visuaalisen lisäkoulutuksen saanut taiteilija työllistyä? Bonuspiste: Kuka lahtelainen taiteilijaprofessori työllisti lukuisia taideinstituuttilaisia ja millä vuosikymmenillä?

10. Kuinka monta vaihto-oppilasta keskimäärin Taideinstituutti vuosittain ottaa vastaan? Bonuspiste: mieti kansainvälisen kulttuurivaihdon merkitystä Lahdelle, kaupungin näkyvyydelle ja matkailulle. Arvioi matkailun liikevaihdon menetykset vuositasolla, mikäli kuvataide Lahdesta tyystin poistettaisiin. Ota huomioon luonnollisen poistuman ja muuttotappion aiheuttama taiteilijoiden väheneminen Lahden seudulla.

11. Mikä on etunimeltään Lahden Taideinstituutista valmistunut kuvanveistäjä, joka voitti vuonna 1988 valtakunnallisen Lahden Mariankatu -veistokilpailun ja tiedätkö, onko teos pystytetty? Vihje: alkaa ”Me”. Bonuspiste: kuka Suomen kuvanveistäjäliittoon kuuluva taiteilija valittiin alun perin tekemään Lahden suuresta pojasta näköispatsasta? Osaatko sanoa tai oletko kuullut, miksi tekijä vaihdettiin?

12. Tiedätkö, kuinka monta vuotta Taideinstituutti täyttää 21.12.2011 ja miten syntymäpäivää juhlistetaan? Bonuspiste: Tiedätkö, missä hyväksyttiin kyseisen oppilaitoksen
perustamissuunnitelma?

Tiia Ollikainen ,Topi Kohonen, Panu Hietalahti, Maruska Verona, Maiju-Riina Huttunen ja Jussi Parviainen       Kuva Jenna Lehtonen

Näytelmäpaikka Hämeessä. Näin alkaa A. Kiven käsikirjoitukseensa täsmentämä ensimmäinen näytös eräässä hänen viisinäytöksisessä komediassaan (1864). Lisään oman tarkennukseni näytelmäpaikasta: Tampere, joulukuun yhdestoista 2011, kaiken mahdollisen kilpailutuksen, aikataulutuksen epäonnistumisten, kymmenien tavoittamattomien aliurakoitsijoiden toisiinsa kompastuessa, toisiaan syyttelemisen, loppu-urakoiden valmistumisten siirtymisten, rakentamisbudjettien paisumisten luvattuna aikana.

Tampereen Yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella teatteritila, Teatterimontuksi nimetty esityssali on ollut remontissa liki vuoden, valmistumisaikataulut ovat pahasti pettäneet, loppua ei ole näköpiirissä, rakennuspöly lentää joka ikisenä päivänä rampista kattoon hengitystiet tukoten, sirkkelit, rälläkät, porat ja piikkaukset täyttävät äänikulisseillaan tienoot, haalaripukuisia eri rakennusammattilaisia menee ja tulee ehtimän takaa katkaisten keskittyneemmänkin harjoitusilmapiirin. Teatterin kalusto, lavasteet, koko teatterin tuhatkappaleinen tilpehööri, puvut ja varusteet varastoituina monissakymmenissä suurissa, ihmistä kookkaammissa teräsverkkorullakoissa, yksi täynnään kenkiä, toinen pikkurekvisiittaa matkaavat päivittäin tilasta toiseen remontin tieltä.

Tässä nykytodellisessa lähtötilanteessa Hämeessä perinteisesti kieltäydytään tekemästä yhtikäs mitään. Vaan Tampereen Yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella tilanne on oivallettu yhteiskuntamme todellisena, tuhansissa työympäristöissä vallitsevana tragikomediana: juuri tässä tänä päivänä, näillä varusteilla, näissä mahdollisissa tulevissa homeitiöisissä tilaremonttien surkeaakin kehnommissa miljööpuitteissa jokaista suomalaista hääparia rassaava tapahtuma häistä ja hääretkestä on yhä useammin totta, ja se kerrottakoon ihmisille puhki laulettavaksi ja naurettavaksi. Näin Aleksis Kiven  Nummisuutarit korottuu mestarisäveltäjän näyttelijöille säveltämäksi rikassisältöiseksi, täydelliseksi oopperakulttuuriteoksi.

Vain Kaj Chydeniuksen kaltainen näyttämöllinen musiikkinero tajuaa laatia libreton, joka on erehtymättömästi yhtä hänen nuotinnoksensa kanssa: kaikki lauletaan ja laulu sekä sen tulkinta on ihailtavan luonnehtivamelodista ynnä luontevan puheenomaista. Chydeniuksen oopperamusiikissa libreton iskut ja sävyt värittävät näytelmän roolihahmojen temperamentin psykologisen tarkasti. Säveltäjä on säveltäessään lisäksi todellinen huippudramaatikko roolihahmotuksineen, juonenkäänteineen, tekstin nousuineen ja suvantoineen, näytelmän komediallisine sanottavineen. Oopperaa kehystävä pianosäestys ilotulitteisin soinnuin luo teokselle tiivistävän, nautittavan vitaalisuuden ja terästää katsojan herpaannuttamattomaksi seuraajaksi – tällaisen oopperan kyydissä on vaivatonta matkata hääreissu yhdessä.

Yrjö Juhani Renvallin ohjaus antaa tilaa näyttelijöille tarjota mitä uskomattomampia näyttämöllisiä fantasiahahmotelmia, tyyppejä ja kuvitelmia niistä. Aluksi komedian syttymistä valmistellaan näyttelijöiden työntämien rullakoitten rajuin yhteentörmäyksin kuin tuluksia yhteen iskien. Vaan kun tuli ja sävel leimahtavat, niin sitten mennään niin, että näyttämön korkea laki ei tahdo rajoiksi riittää ja vauhtia on niin, ettei älymme perässä pysy, vaan silloinkin esityksen vauhdinhurman tunteesta saa hämmennykseen saakka nauttia. On huimia välähdyksiä teatterin ahdingon ihmekorvikkeista: Eskon Martta-äiti heiluttaa patukkaansa (sähköjohdon nivelkuorinen suojus) ja saa aikaan ennenkuulemattomia sävelvariaatioita tai monimetrinen viemäriputki loihditaan todelliseksi komean matalaääniseksi päräjäväksi itämaisturkkilaiseksi puhaltimeksi. Tuntuu kuin koko varastoitu rekvisiittakin olisi käytössä  ja teatteritila sykkisi juonen käänteitä verrattoman uudesti tulkiten, kirkkaan selkeällä hääreissutarinallaan meidät mukaansa kiehtoen.

Tulos on ilmiasussaan pidättelemättömän rönsyilevää, hoksaavaa, yksityiskohdissaan mielikuvituksellista, vauhdikasta oopperaa näyttelijöille - ei pelkästään hulluttelua vaan tyylikästä, kansainvälistä, miltei yökerhomaista, värikästä häämenoa: kuten lähes geruubisesta sfääristä, herranvoiman korkeuksista alaslaskeutuu sepeteuskanttoori, neljäksi erilaiseksi viinahöyryiseksi näyksi laajenee Eskon habitus ja hääretken meno kiihtyy hurjiksi kujanjuoksuiksi, rajuiksi akrobaattisiksi tappeluiksi pelotukseksemme, väliin kiltinhärnääviksi suomalaissukuisiksi kansanleikeiksi rauhoittuaksemme, komeaa kuorolaulua, yksittäissooloja, hääorkesterimusisointia ja myyttisiä itämaisia hääseremonioita esitys on tulvillaan.

Sepeteus laskeutuu taivaista.

Näyttelijäntyön elävyys on katsojanautinnon huipussa roolien vaihdellessa esittäjältä toiselle näyttämömenon hurjassa lennossa. Enkä esimerkeiksi voi olla poimimatta Topi Korhosen taikinamaisen liukasta ja uuslipeävää Topias-luomusta, Aleksi Holkkoa maailman hämmentyneimmin ujona sulhaisena, Johanna Kuuvan ihastuttavan musikaalista Kreetaa sekä Panu Hietalahden ja Jussi-Pekka Parviaisen mielikuvituksellisia Sepeteuksia, ketään silti unohtamatta. Sillä väliin menon tuoksinassa Sepeteukset, Jaakko, Iivari, Kreeta, Eskot ja muut ottavat kitaran, rummun, huilun tai harmonikan, viulunkin ja replikoivat niillä maulla ja musikaalisella täystaidolla. Voi tätä menoa!

Tämmöinen on  Nummisuutarin Eskon naimareissu tässä ajassa, tässä jäsentymättömän kaaosmaisessa Suomen Hämeessä -  oikea aikakautemme kertakaikkinen Aleksis Kivi -päivityspläjäys. Saamme nauraa vapautuneesti omalle eskoudellemme, yhteisömme arvohierarkian perinteille, synnynnäisille omituisuuksillemme sekä siinä sivussa aikakautemme viihdeguruille ja tekniikan meitä säätelevästi aikatauluttavalle elämänmuodollemme vedet silmissä parituntisen - siinä samassa nauramisessa pidentää omaa elämäämmekin varmaan vuositolkulla.

Aleksis Kivi - Kaj Chydenius
NUMMISUUTARIT - ooppera näyttelijöille

Ohjaus Yrjö Juhani Renvall

Libretto ja sävellys Kaj Chydenius
Musiikin harjoitus ja johto Arla Salo
Muusikko Arto Piispanen
Koreografia Ari Numminen
Skenografia Samuli Hytönen
Puvut Karita Pääkkönen 

Näty (ent. Näyttelijäntyön laitos) on Tampereen yliopiston teatterialan opetus- ja tutkimusyksikkö. Vuoden 2011 alusta lähtien Näty on ollut osa Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköä. Nätyllä annetaan Teatterikorkeakoulun ohella ylintä teatteriopetusta Suomessa. Näty on opetusministeriön nimeämä taiteellisen toiminnan huippuyksikkö.

http://naty.uta.fi/

Avoin kirje Lahden ammattikorkeakoulun johtoryhmälle, hallitukselle ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hallitukselle

Maanantai 12 .joulukuuta muodostui taiteen Mustaksi maanantaiksi. Taidekenttä otti sanattoman murheellisena ja järkyttyneenä vastaan Lahden ammattikorkeakoulun ehdotuksen lakkauttaa Lahden tadeinstituutti. Esitys pyyhkäisee maan merkittävimmän kuvataiteen AMK koulutusta antavan yksikön nelikymmenvuotisine perinteineen taivaantuuliin.

Koko taidekenttä on yksimielisesti seisonut Lahden kuvataiteen koulutusyksikön takana, mukaan lukien toimijat, kriitikot ja Suomen Taiteilijaseura, jonka jäseniä ovat kuvataidealan kaikki ammattiliitot, sekä monia muita kulttuurialan vaikuttajia kuvataiteen ulkopuoleltakin. Kulttuurin puolustajien selonteot, kannanotot ja mielenilmaisut ovat menneet täysin väärään osoitteeseen ministeriöön ja eduskunnalle. LAMK:n olisi toivonut olevan ylpeä laadukkaasta koulutuksestaan ja seisovan laadun takana. Tämä vaihtoehto, että LAMK luopuu taiteen koulutusohjelmasta oma-aloitteisesti, tuli toimijoille ja henkilökunnalle täytenä yllätyksenä, vaikka rehtori Ilomäen hiljaisuus asiassa pahaenteistä olikin. Lamkin johtokunta on toimillaan osoittanut selkärangatonta, epäavointa ja kehnoa johtamiskulttuuria, pitämällä asianosaiset ja tavalliset veronmaksajat pimennossa aikeiltaan, ja tiedottamalla todellisen kantansa vasta näin myöhäisessä vaiheessa päätöksentekoprosessia, siirtäen vastuun ministeriölle ja kieltäytymällä kuulemasta asiantuntijoita. Hyvää koulutuspolitiikkaa ei tehdä vain talousarvioita tuijottamalla. Tuottavuus on sumentanut todellisuuden siltä, mitä koulutuksen todella pitäisi olla. Nuorten tulevaisuus ei voi olla kauppatavaraa. Säästöjä ei synny opiskelijoiden vaihtoehtojen puutteessa ajautuessa väärille aloille ja keskeyttäessä opinnot.

Taideväki vaatii esille ne perustelut, teiltä hyvä johtoryhmä, joiden nojalla Taideinstituutin lakkauttamista ehdotatte. Johtoryhmässähän ei ole edustettuna Taiteen asiantuntijaa. Myöskään kuvataidealojen ammattiliitoilta tai –yhdistyksiltä eikä taiteen perusopetusta antavilta tahoilta ole pyydetty selvitystä tulevaisuuden näkymistä, saati koulutuksen laadun arvioimisesta alallamme. Lahden Taideinstituutti antaa tärkeää erikoistumis- ja aikuiskoulutusta hektisesti muuttuvalle alalle.

Emme halua kuulla opetusministeriön palautetta, vaan teidän omat konkreettiset perustelunne sille, mitä säästöjä lakkauttamisesta syntyy. Meidän nähdäksemme Taideinstituutti on vetovoimainen oppilaitos, joka tuottaa vuosi vuodelta alan huippuja ja josta valmistutaan kohtuullisessa ajassa. Päätös sotii koulutuksen duaaliperiaatetta ja Opetus- ja kulttuuriministeriön aiempia kulttuuripoliittisia linjauksia vastaan. Kulttuuria maakunnissa ei voi turvata ilman ammattilaisia. Kuvataiteen työllistyminen ei ole mitattavissa tavallisella työvoimaministeriön asteikolla, työllistymisemme ei asetu palkkatyön normeihin, toimimme monialaisesti itsemme työllistäen. Kaksitoista kuvataiteilijaa vuositasolla ei ole paljon, eivätkä siis kustannukset heidän koulutuksestaan voi koskaan ylittää sitä hyötyä, jonka he yhteiskunnalle tuottavat hyvinvointipalveluna ja lisäksi suoraan veronmaksajina. Taidetta ja sen tuottamaa hyvää ei voi korvata, eikä sitä voi mitata markkinatalouden mittapuilla, silti se on sivistysvaltion kiinteää infrastruktuuria. Lakkautus uhkaa romuttaa taiteen perusopetuksen. Sisällöllisesti vahvaa taiteen perusopetusta ja harrastustoimintaa voivat toteuttaa vain ammattilaiset. Taiteen tekijät eivät arkipäivässä näy tai kuulu, emme tee viihdettä, vaan taidetta, joka koskettaa. Tekijän sijasta teoksemme puhuvat ja näkyvät. Jokaisen hyvän teoksen taustalla on kuitenkin ammattilainen.

Taiteen alasajon sijasta kustannustehokkuuden lisäämiseksi voisi harkita kulttuurialojen koulutusohjelmien niputtamista tiiviimpään yhteistyöhön ja muilla säästökeinoilla. Aina löytyy kohteita joista höylätä, peruuttamattomien virhepäätelmien toimeenpanemisen sijaan. Taiteilijat ymmärtävät kyllä talouden realiteetteja, painimme itsekin niiden kanssa päivittäin, mutta emme tunnusta markkinataloutta sivistyksen auktoriteettina.

Jos ja kun virhe myöhemmin ymmärretään, ei korjausliike enää ole mahdollinen. Taidekoulutusta ei voi rykäistä käyntiin pystymetsästä, eikä se kasva huippuunsa suurissa yksiköissä, joihin sitä nyt on jäämässä. Tämä on todellinen kuolinisku Lahden seudun kulttuurielämälle ja koskettaa jokaista seudun asukasta, kulttuuritoimintojen ja perusopetuksen kautta. Kulttuuria ei synny ilman koulutusta. Millaisen tulevaisuuden Päijät-Hämeelle konsernin hallitus tahtoo luoda?

Taiteen ja Lahtelaisen kulttuurielämän puolesta,
kunnioittaen,

Elisa Lientola, kuvanveistäjä, Lahden taiteilijaseura ry:n  puheenjohtaja 2012-
Eili Ikonen, kuvataiteilija AMK ja järjestösihteeri Kauno ry
Anni Henriksson, Kuvataiteilija AMK, Lahden taiteilijaseuran hallitus
Ritva Leinonen, kuvataiteilija, Kauno ry:n varapuheenjohtaja
Kalle Mustonen, kuvanveistäjä, Kauno ry:n puheenjohtaja2012-, Suomen kuvataidejärjestöjenliiton puheenjohtaja ja Suomen taiteilijaseuran hallituksen jäsen
Marja-Liisa Jokitalo, kuvataiteilija, Hämeen taidetoimikunnan vpj.
Terhi Kaakinen, kuvanveistäjä,
Markku Koski,  yhteiskuntatieteiden tohtori, toimittaja
Lahden taidegraafikot, Tiina Salmi, kuvataiteilija
Saija Kivikangas, Kuvataiteilija AMK

Henry Koljonen, kuvataiteilija, Lahden taiiteilijaseuran hallitus

Minna Kähkönen kuvataiteilija

Lahden Taideinstituutin toiminnan säilyttämistä tukevia linkkejä:
Suomen Taiteilijaseuran lausunto Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille 2011-2016
http://www.artists.fi/edunvalvonta/lausunnot_ja_tiedotteet/
http://fifi.voima.fi/artikkeli/2011/joulukuu/nakokulma-hyaryttomat
Kultakuume -taidekoulujen kohtalo
http://areena.yle.fi/audio/1323441483872
Maan ykköskuvataidekriitikon aiempaa sanaa asiasta
http://alastonkriitikko.blogspot.com/2011/11/julkaistua-236-naivettyyko-suomalainen.html
http://alastonkriitikko.blogspot.com/2011/10/lahden-tulevaisuus-kuvataidekaupukina.html
Pessi Raution pääkirjoitus Taide-lehdessä
http://www.taidelehti.fi/taide_6-11/paakirjoitus_6-11/

Lahtelaisten luovien alojen Luovat ry puheenjohtaja Esa
Rimpiläisen radiohaastattelu; ASIAT RATKAISTAAN PAIKALLISELLA TASOLLA
http://www.ess.fi/upload/audio/2011/11/30/esarimpilainen.mp3
http://www.adressit.com/suomen_taidekoulutuksen_puolesta
http://www.adressit.com/kuvataiteen_ammattikorkeakoulutus_sailytettava_lahdessa

Minja Koski ja Kaj Chydenius

MATKA

Laulukonsertti Kaj Chydeniuksen sävelin

Teatteri Vanhassa Jukossa 8.12. 2011

Kaj Chydeniuksen laulumusiikin ainutlaatuisuus äänenpainoineen on säilynyt vuosikymmeniä tuoreeena ja monet hänen sävellyksensä ovat saavuttaneet ikivihreyden. Omat live ensikosketukseni olen saanut hänen säveltämästään Turun kaupunginteatterin Kiven Seitsemän veljeksen näyttämömusiikista (1972), josta konsertissa kuultu teoksen yksi herkuista, Timon laulu oravasta vakuutti maailmoja syleilevällä hyväntahtoisuustunnelmallaan. Kom-teatterin monikymmenvuotisena hovisäveltäjänä hänellä on etusija teatterinkokijan musiikkiymmärryksessäni. Chydeniuksella on vankkumaton asema koko suomalaisessa teatteritaiteessa, hänen työnsä jatkuu katkeamattomasti säveltäen: yhden hänen viimeisimmistä produktioistaan, Kiven Nummisuutarit -oopperan, librettoineen saan kokea ylihuomenna Tampereen Näyttelijäntyönlaitoksen esityksessä.

Kaj Chydeniuksen sävellysten määrä lasketaan useissa tuhansissa, eilisessä Matka-konsertissa kuultiin noista tuhansista sävelmistä kirjallinen (25). Tämä chydeniusmusiikki on ainutlaatuisen vastustamatonta ja näin se syntyy: ensin pienen runotimantin löytäminen ja sitten sen omalaatuinen äkkihionta Chydeniuksen säveliksi, soinnuiksi, poljennoiksi. Syntyy uusi ihmisääninen runonydin, sanomisen taso, musiikkia, jonka lauluksi nimittäminen on liian arkinen määre. Sillä niin samalla yleistajuisesti ja yksityisesti syvälle ihmisen psyykeen nuo musiikin korut lähtemättömästi syöpyvät.

Hänen sävellyslyriikkaansa on maamme kaunein runous – tarkoin säveltäjämestarin itsensä valikoimat runoutemme kullankaltaiset pikkuhiput, joita illan konsertissa saimme kuulla kahdelta tusinalta eri runoilijalta. Ohjelmaan sisältyneet Eino Leinon runouden kaksi runobriljanttia, tällä kertaa kuoleman aihelmaan liittyvät - Lemminkäisen äidin kehtolaulu ja Ma ikäni itkuja kuullut oon - kertovat sävellystöinä esimerkillisesti Chydeniuksen musiikkiuran eetoksesta: synkän runon teksti saa niissä chydeniuskauniin, elämäniloista uhkuvan sävelasun, kuoleman verho muuttuu ihanaksi ikuisuuden kauneudeksi. Chydenius on sävellyksillään tekstin tulkitsija, eläytyjä, näkijä, elämän filosofi.

Tuoreus säilyy oivallisten, hänen laulujensa henkeen istuvien persoonallisten, puhdasäänisten tulkitsijoiden mukana aina 1960-luvulta tähän päivään asti. Kaikki estraditaiteen suomalaisgurut ovat hänen tekstejään laulaneet, useat levyttäneet, moneenkin kertaan.

Minja Kosken  väriltään hieman kultametallin sävyinen, sävelpuhdas, kauniin väräjävä ääni, tekstinmukaisesti sävyrikkaat, ekonomisen tarkan rytmitajun rikastamat tulkinnat ilmensivät lyriikan analysoinnin osaavuutta, niiden herkkiä tuntoja ja nostivat taiteilijattaren säveltäjämestarin naissolistien korkeimmalle  (Kaisa Korhonen, Kristiina Halkola, Eija Ahvo, Monna Kamu, Ritva Sorvali, Taru Nyman) tulkitsijasädekehälle. Lavakarismassa on vielä keskeneräisyyttä, kehon liikkeiden turhaa maneerista jäykkyyttä -  vaan tärkeintä on musikaalisuus ja sen nyt koettu vakuuttavuus. Konsertin omiksi mieltymyksikseni valikoitui pari täysosumaa, päällimmäiseksi Veijo Meren Tuulin varoituslaulu ystävättärelle, tuo kuplettisesti melodioitu, koukeroisen iskevä, napsakan hauska tulkinta - sekä suomalaisen lyriikan hienoimpiin, klassisimpiin kuuluvan Aila Meriluodon Jälkeenpäin -runon Chydeniuksen sävellys: elämän polun päättymistä, elämän kauneutta, rakkauden ehdottomuutta ylistävä, surumielisen kaipuun kuolemattomuushymni sai tuoreen, syvälle sydänalaan saakka koskettavan, musiikillisesti loistokkaan solistitulkinnan. Vielä Aulikki Oksasen tekstin Sinua sinua rakastan iki-ihana, jälleen vastustamattoman unohtumaton, riipaisevan kaunis omatulkinta.

Chydeniuksen ulkonaisesti karhumaisen maestrohahmon matala, säröisen särkynyt bassopuheäänirekisteri muuntuu suunsa juontoon avattuaan hetkessä itseironiseksi, ei onneksi vaatimattomaksi, runosäkeisen tarkaksi, sanakäsitteillään hersyvän valloittavaksi, leikitteleväksi kielenkäytön humoristiksi, todelliseksi tarinan kertojaksi valaistessaan sävellystensä ja säveltäjätiensä kulkua. Chydeniuksen sormien rojahtaessa pianon koskettimille tuntuu kuin mies olisi nuo reilut seitsemänkymmentä ikävuottansa kasvanut tuon vempeleen kanssa erottamattomasti yhteen: pianon avulla hän loihtii aivan toisenlaisen, maailmasta irtautuvan tunnetason, omalaatuisen sanottavansa, yhtaikaa väkevän ja kontrastisen herkän: tavun, säkeen, ajatuksen, rivinvälien tarkkuudella koko sisällön! Chydeniuksen musiikki tulvii kuulijalle teatterin magiaa, thalian viekoittelevaa, salakavalaa eteeristä rakkauden tuoksua, taivaallista korvien mannaa katsomon perälle, avaruuksiin saakka.

Osa yleisöstä oli tullut paikalle 1960-80-lukujen ikäkautensa nuoruuden Chydenius-musiikkikokemuksiaan verestämään ja niiden  tunnelmiin kyynelehtimään, valtaosa salintäyteisestä kansasta oli nuorta teatteriyleisöä. Yhdessä me kaikin rinnoin ja paukkaavin käsin todistimme: Chydenius on suomalaisen laulumusiikin kaikenikäiset hurmaava säveltäjämestari.

 http://teatterivanhajuko.fi/about/laulustudio-kaj-chydenius-matka/

SOSIAALISET TAIDOT JA NIIDEN TUKEMINEN KOTONA, PÄIVÄHOIDOSSA JA KOULUSSA   Professori Liisa Keltikangas-Järvinen

 Luento Ristin kirkossa

KUVA: Veikko Somerpuro

Perjantaina 9.12.2011

klo 10.30 – 12.00
klo 13.30 – 15.00
klo 16.15 – 17.30

Voit valita itsellesi parhaiten sopivan luentoajankohdan.    

Lisäksi:

• Lastenhoidon järjestää Lahden seurakuntayhtymä ja Salpauksen opiskelijat. Ilmoittautuminen 1.12.2011 mennessä Kirsi Ristkari, puh. 044 719 1236.  Lapsille välipalatarjoilu!
• Lapsiperheiden hyvinvointia tukevat järjestöt esittelevät toimintaansa klo 12- 17 kirkon alakerrassa.
• Lahden seudun vanhempien kahvio avoinna klo 12 -17. Myytävänä myös keittolounasta.
  

Luentoesite löytyy myös tästä.  Tietoa tilaisuudesta saa mielellään levittää!

Tilaisuuden järjestää Lahden kaupungin oppilashuollon kehittämistyöryhmä.

Yhteistyökumppanit: Koulutuskeskus Salpaus, Lahden ensi- ja turvakoti ry, Valopilkku-hanke, KELPO- hanke, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistys ry, Vesijärven Ankkuri-hanke, Pelastakaa lapset Lahden yhdistys ry, Lahden seudun vanhemmat ry, Lahden seurakuntayhtymä, Päijät-Hämeen keskussairaala, Etelä-Suomen Sanomat, Lahden kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala sekä sivistystoimialan lasten ja nuorten kasvun vastuualue.

Vapaa pääsy.    Lämpimästi tervetuloa!

http://laseva.wordpress.com/

 http://tarmon.vuodatus.net/blog/2729966/tunteiden-hallitsijaks